Lepakkoparatiisi vailla vertaa

Luonto. 20 detektoria on tallentanut lepakoiden yöelämää kesän ajan ympäri Etelä-Karjalaa. Kaakkois-Suomi on Suomen ehkä parasta lepakkoseutua.

Seija Hackman

Pyrstötiaisia! Luontokartoittaja Karri Kuitunen äkkää rantapuissa vilistävät valkoiset pallerot ensitirskahduksesta.

Nyt ei kuitenkaan bongata lintuja, vaan nahkasiipisiä yön saalistajia Saimaan kanavan äärellä.

Kuitunen ja jyväskyläläinen Asko Ijäs ovat viiden kuukauden ajan tallentaneet lepakoiden ääniä 20 detektorilla ympäri Etelä-Karjalaa. Laitteita on ollut kanavan varrella, Hanhijärvellä, Haapajärvellä ja Suokumaanjärvellä, Vuoksella sekä Parikkalassa ja Rautjärvellä.

Suurin osa laitteista on jo haettu pois, mutta kanavalla ja Vuoksella tallennus jatkuu vielä.

Laitteet ovat valmiustilassa auringon laskun ja nousun välisen ajan. Ne tallentavat vain ihmiskorvin kuulumattomat lepakoiden ultraäänet.

Tarkkoja tuloksia saadaan vielä odottaa, sillä dataa on kertynyt paljon, kaksi teraa, Kuitunen kertoo. Se vastaa noin 200 hyvän älypuhelimen kapasiteettia.

Lisäksi Kuitunen on retkeillyt paljon käsidetektorin kanssa. Jo nyt on selvää, että Etelä-Karjala on maan parhaita lepakkoseutuja.

Vuosi sitten Kuitunen tallensi lepakoiden ääniä Vuoksella ja havaitsi, että Suomen 13 lepakkolajista Vuoksella elää kymmenkunta. Vuoksi näyttää tämänkin kesän havaintojen perusteella olevan oma lukunsa.

-Saimaan kanava ja Immalanjärvi vaikuttavat myös mielenkiintoisilta, mutta Vuoksella on läpi kauden harvinaisia lajeja, joita muualla on vain loppukesällä, kun lepakot ovat liikkeellä.

Myös lepakoiden määrissä Vuoksi on ylivoimainen. Parina yönä Kuitunen laski siellä infrapunakameran avulla yli 200 yksilöä, mikä lienee vain osatotuus.

-Detektoriin kuului hirmuinen rätinä.

Ainoa Vuoksen kanssa kilpaileva lepakkoalue Suomessa on Kuitusen mukaan Kymenlaakso. Siellä ollaan Etelä-Karjalan tavoin tarpeeksi etelässä ja tarpeeksi idässä.

-Monet Venäjällä esiintyvät lajit ulottuvat lähimmäs Suomea täällä.

Etelässä lepakoiden tuloa Virosta Suomeen rajoittaa meri, pohjoisessa vastaan tulevat valoisat kesät ja ankarat olot. Oulun korkeudella lepakoita on enää vähän.

Venäjältä tulee Kaakkois-Suomeen täydennystä siksikin, että siellä on Suomea enemmän luonnontilaista metsää. Mitä rehevämpi kasvillisuus on, sitä enemmän on hyönteissapuskaa ja lepakoita.

Lepakoiden esiintymisestä tiedetään edelleen vähän. Etelä-Karjalassa ei ole ennen tehty näin pitkäaikaista ja laajaa lepakkoseurantaa kuin nyt. Luonnontieteellinen keskusmuseo oli erittäin kiinnostunut jo viime kesän havainnoista.

Tutkimukseen ei ole kauan ollut välineitäkään. Vasta detektorien kehittyminen 20 vuoden aikana on alkanut avata ihmisille ihmiskorvin hiljaisten yöeläjien maailmaa.

Kirjoittaja:
Seija Hackman