Terhi Kinnunen
Kirjailija Jonna Mononen on viime aikoina etsinyt tietoa lähes sata vuotta sitten käydystä Suomen sisällissodasta, opetellut aseenkäyttöä ja istunut oikeudenkäynnissä.
Tiedonhankkimisesta tekee tavallista hankalampaa se, että Mononen on sokea. Hän kertoo, että painetusta tiedosta ehkä noin kolmannes on sokean saavutettavissa.
— Erotun sokeudella massasta, mutta en halua, että puhutaan vain sokeasta kirjailijasta. Haluan, että tekstini näyttää näkevän kirjoittamalta.
Monoselle on tärkeää, että asiat voisivat tapahtua niin kuin hän kirjoittaa. Sitä varten hänen on päästävä tunnustelemaan esineitä ja paikkoja.
Esimerkiksi tippukiviluolaan sijoittuvaa esikoiskirjaansa Mononen joutui kirjoittamaan uusiksi sen jälkeen, kun hän oli käynyt tippukiviluolassa.
— Välillä tarvitsen näkevää oikolukijaa. Esimerkiksi silloin jos kuvailen takaa-ajoa, jossa toinen ajaa toista takaa autolla. En ole koskaan ajanut autoa.
Monosella on monta kirjoitusprojektia meneillään, ja kaksi romaania on valmiina pöytälaatikossa.
Suomen satavuotisjuhlavuonna pitäisi ilmestyä Suomen varuskuntiin sijoittuvan rikosnovellikokoelma. Imatralla tapahtuvasta dekkarisarjasta on valmiina melkein kaksi osaa, ja vesiensuojelusta kertova ekotrilleri on kesken.
— Mielialastani riippuu, mitä kirjoitan minäkin päivänä.
Ekotrilleri sijoittuu osittain Australiaan, jossa Mononen ja hänen saksalainen avopuolisonsa Christian Heynke aikovat viettää valtaosan ensi vuodesta.
— Tutustumme siihen, mitä Australialla on tarjottavana. Asumme paikallisten ihmisten kodeissa ja teemme vapaaehtoistyötä majoitusta ja ruokaa vastaan.
Teksteillään Mononen haluaa viihdyttää ja antaa ajattelemisen aihetta. Hän ottaa kantaa esimerkiksi vesiensuojeluun ja vammaisten aseman parantamiseksi.
— Esimerkiksi Saksassa ajatellaan, että me olemme yhteiskunnan loisia ja hoidokkeja.
Kirjastovierailulla Mononen aikoo puhua yleisölle esimerkiksi kirjoittamisesta, tiedosta ja sen hankkimisesta. Hän toivoo, että yleisöllä on hänelle kysymyksiä.
— Esittelen apuvälineitäni, joiden avulla kirjoitan. Saatan lukea pienen pätkän uudesta trilleristä, joka on melkein valmis.