Timo Laitakari
Lappeenrannan Energia on maakunnan toiseksi suurin yritys. Vain osuuskauppa Eekoo on suurempi.
Lappeenrannan Energia toimii kilpaillulla markkinalla ja pyörittää 125 miljoonan euron liikevaihtoa. Se on suurempi kuin esimerkiksi pörssiyhtiöt Marimekko tai Comptel.
Kaupungin kokonaan omistaman yhtiön hallituksessa päätöksiä tekevät työnjohtaja (kesk.), pääluottamusmies (sd.), koneasentaja (sd.), farmaseutti (kesk.), tuotepäällikkö (kok.), automyyjä (kok.) ja technical account manager (ps.).
Lappeenrannan Asuntopalvelun liikevaihto on ”vain” 30 miljoonaa euroa. Kilpailutilannekaan ei ole yhtä kireä kuin Lappeenrannan Energialla.
5 000 vuokra-asuntoa omistavan yhtiön tasearvo on kuitenkin noin 200 miljoonaa euroa. Huonossa tapauksessa yhtiön virheet voivat aiheuttaa sen omistajalle eli kaupungille isot menetykset.
Tämän yhtiön hallituksen muodostavat tekninen neuvoja (sd.), yrittäjä (kok.), maa- ja metsätalousyrittäjä (kesk.), nukketeatteritaiteilija (myö) sekä eläkkeellä oleva merkonomi (ps.).
Hallitus on yhtiön tärkein päättävä elin. Hallituksen pitäisi miettiä yhtiön tulevaisuutta ja linjata suurimmat päätökset. Hallituksen tulisi valvoa toimitusjohtajaa. Hallituksen pitäisi tukea toimitusjohtajaa yhtiön johtamisessa.
Toimittajana en tohdi epäillä yhdenkään yhtiöiden hallituksiin nimetyn kaupunginvaltuutetun tietotaitoa tai ahkeruutta. Sitä kuitenkin epäilen, saako vaikkapa Lappeenrannan Energian toimitusjohtaja hallitukseltaan merkittävää apua firman tulevaisuutta funtsaillessaan.
Hallituksesta tuskin löytyy sellaista liike-elämän tai sähkömarkkinoiden asiantuntemusta, jolla voisi haastaa toimitusjohtajan suurissa linjaratkaisuissa.
Kyse ei ole mistään lappeenrantalaisesta tai eteläkarjalaisesta ilmiöstä. Kuntayhtiöiden hallitukset ylipäänsä ovat Suomessa pitkälti miehitetty poliitikoilla tai virkamiehillä. Poliittinen valvonta on katsottu tärkeämmäksi kuin osaaminen.
Kesällä voimaan astuvat kuntalain määräykset muuttavat tilannetta hitusen. Jatkossa hallituksissa pitää olla ”toimialan edellyttämä riittävä talouden ja liiketoiminnan asiantuntemus”.
Jos joku toivoo, että laki tuo nyt yhtiöihin ammattihallitukset, hän joutunee pettymään. Se on epäselvää, miten lakia lopulta tulkitaan. Käytännössä hallituksiin päässee jatkossakin ohuella osaamisella.
Lappeenrannassa kuntayhtiöiden hallituksista puhuttiin viime maanantaina valtuustossa osana muuta organisaatiouudistusta.
Radikaaleja linjauksia ei tehty. Yhtiöihin valitaan jatkossakin pääosin luottamushenkilöistä koostuvat hallitukset, kertoi organisaatiotyöryhmän puheenjohtaja Päivi Kukkonen (sd.).
Perustelu oli tuttu: kyse on kuntalaisten omistamista yhtiöistä ja vallan pitää olla kuntalaisten valitsemilla luottamushenkilöillä.
Itsekin kuntayhtiön hallituksessa istuva Kukkonen myös luotti poliitikkojen osaamiseen.
– Kaikissa poliittisissa ryhmissä on henkilöitä, jotka pystyvät hallitustyöskentelyyn, ja jos ei ole, aina voi opiskella asioita, Kukkonen lausui.
Koska asiaa oli valmisteltu poliittisten ryhmien kesken, asia ei herättänyt valtuustossa juuri keskustelua.
Vain Kimmo Heinonen (ps.) otti asiaan hieman poikkeavan kannan. Hän toivoi hallituksiin runsaasti ulkopuolisia jäseniä ja muistutti, ettei osaaminen asu pelkissä poliitikoissa tai yhtiöiden toimitusjohtajissa.
– Mikään lyhyt koulutus ei voi korvata sitä vuosien kokemusta, mikä jollain ulkopuolisella olisi antaa.
Heinonen ei ole toiveensa kanssa aivan yksin. Esimerkiksi asiaan perehtynyt yritysjuridiikan professori Veikko Vahtera on esittänyt kuntayhtiöihin sekahallituksia. Osa jäsenistä voisi olla jatkossakin poliittisia toimijoita ja osa valittaisiin osaamisen perusteella.
Miksi Lappeenrannassakin ei panostettaisi ulkopuoliseen osaamiseen?
Riittäisikö, jos Lappeenrannan Energian hallituksessa istuisi vaikkapa kaksi valtuutettua tuomassa kuntalaisten ja kuntaomistajan näkökulmaa?
Tilaa jäisi monipuoliselle muulle osaamiselle esimerkiksi energia-alalta, markkinoinnista, johtamisesta tai yritysjuridiikasta.
Kannattaa muistaa, ettei Lappeenrannassakaan omistajaohjaus ole pelkän hallituksen varassa. Yhtiöiden isot päätökset kulkevat aina sekä virkamiesjohdon että kaupunginhallituksen kautta.
Kaupungin uudessa hallintosäännössä ulkopuolisen asiantuntemuksen käyttö mahdollistetaan. Toisaalta hallitusten valintatapa takaa sen, että kukin puolue voi pitää kiinni mandaattipaikastaan.
Kyse on valinnoista. Mandaattipaikat vai osaava hallinto?
En jaksa uskoa, että sähkönmyynnin menestyksekäs hoitaminen edellyttää vaikkapa erityistä sosiaalidemokraattista tai keskustalaista näkökulmaa.
Kirjoittaja on Etelä-Saimaan yhteiskuntatoimituksen esimies.
Kyse ei ole mistään lappeenrantalaisesta tai eteläkarjalaisesta ilmiöstä.