Elmeri laukoo, Santeri puhaltaa

Lappeenranta. SaiPan laitahyökkääjä Elmeri Kaksonen ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin oboisti Santeri Kaksonen ovat veljeksiä, jotka tekivät kovalla työllä harrastuksesta ammatin.

Riina Nokso-Koivisto

Pienenä Kaksosen veljekset ottivat jatkuvasti toisistaan mittaa pihapeleissä. Silloin kun ei pelattu, painittiin ja nujuttiin.

— Joukon nuorimpana jouduin aina kisaamaan itseäni isompia ja parempia vastaan. Se on varmasti yksi syy siihen, että pelaan nyt jääkiekkoa ammatikseni. Halu voittaa syntyi jo silloin, arvioi Elmeri Kaksonen.

Vaikka isoveli Santerikin oli kova urheilemaan, häntä oli pienestä pitäen kiinnostanut myös musiikki. Santeri lauloi kuorossa ja ryhtyi soittamaan oboeta musiikkiopistossa. Taidelukiossa rupesi jo tuntumaan, että soittoharrastuksesta saattaisi tulla ammatti.  

— Kotona harrastuksiamme ei rajoitettu, vaan kannustettiin löytämään oma juttumme, Santeri Kaksonen sanoo.

— Mutta jos johonkin ryhtyi, heti ei saanut heittää kirvestä kaivoon, Elmeri Kaksonen muistuttaa.

Ilmeisesti kotona osattiin iskostaa lapsiin korkea työmoraali. Kurinalaisen harjoittelun seurauksena kumpikin veljeksistä kehitti harrastuksestaan ammatin.

Kun Elmeri luistelee Kisapuistossa jäälle SaiPan oikeana laitahyökkääjänä, Lappeenrannan kaupunginorkesterin oboisti Santeri saattaa samaan aikaan viritellä soitintaan konserttia varten.

 

Vaikka ammattimuusikon ja jääkiekkoilijan ammatit tuntuvat äkkiseltään hyvin erilaisilta, veljekset löytävät niistä paljon samaa.

Kyseessä ei ole kahdeksasta neljään virka, jonka jälkeen voi rauhassa heittäytyä sohvalle löhöämään. Kiekkoilijan on huolehdittava pelikunnostaan ja oboistin soittokunnostaan.

— Oboe on erityisen fyysinen soitin, sillä puhaltaessa kehoon kohdistuu kova vastapaine, Santeri Kaksonen kertoo.

Orkesterimuusikko vetää töihin mennessään ylleen frakin ja astuu yleisön eteen, joka kuuntelee musiikkia sivistyneesti hiirenhiljaa. Kiekkoyleisö taas parhaimmillaan mylvii kannattaakseen omaa joukkuettaan.

Yhteistä on, että sekä muusikko että pelaaja ovat työssään julkisen arvostelun kohteena. Jos SaiPalla menee huonosti, nettikirjoittelijat eivät säästele sanojaan. Kaupunginorkesteria taas on julkisesti vaadittu jopa lakkautettavaksi.

— Toki veljen kanssa on mukava vaihtaa ajatuksia näistäkin asioista. Seuraan tiiviisti yhteiskunnallista keskustelua, myös orkesteriin kohdistuvaa kritiikkiä, Santeri Kaksonen sanoo.

Pikkuveli suhtautuu asiaan kevyemmin.

— Olen oppinut vuosien varrella suodattamaan arvostelun aika hyvin niin, ettei se vaivaa, Elmeri sanoo. 

 

Entä istuuko Santeri Kisapuistossa yleisön joukossa SaiPaa kannustamassa, ja onko Elmeri tuttu näky kaupunginorkesterin konsertissa?

— Täytyy myöntää, etten hirveästi käy konserteissa. Jos Santeri soittaa solistina, silloin saan konsertista enemmän irti, Elmeri sanoo.

Oboisti sen sijaan seuraa tiivisti jääkiekkoa ja muutakin urheilua. Kun veljekset tapaavat, keskustelun aiheena on yleensä urheilu.

Myös veljellinen kilpailuhenki saattaa yhä silloin tällöin nostaa päätään etenkin, jos se on Elmeristä kiinni.

— Minä olen meistä kilpailuhenkisempi. Pelataan sitten vaikka muistipeliä, minun pitää voittaa. Jos ei pelata voitosta, silloin voi yhtä hyvin mennä vaikka nukkumaan, Elmeri nauraa.

Jos kyse on yhteiskunnallisista asioista, silloin Elmeri antaa periksi. Yleissivistys on isoveljellä paremmin hallussa. Santeri antaa kuitenkin pikkuveljelleen kiitosta monesta asiasta.

— Elmeri on temperamenttinen, mukava ja huumorintajuinen.

Pikkuveli antaa samalla mitalla takaisin.

— Santeri on lojaali, mukava ja iloinen.

 

CHL-ottelu SaiPa-Växjö Lappeenrannan kisapuistossa 1.11. klo 19.

Santeri Kaksonen soittaa Lappeenrannan kaupunginorkesterin solistina

ke 2.11. Lappeenranta-salissa.

 

Kaksosen veljekset

Santeri Kaksonen, 35 vuotta.

Elmeri Kaksonen, 29, vuotta.

Veljessarjaan kuuluu myös keskimmäinen veli Nestori, joka on koulutukseltaan insinööri.

Kotoisin Savonlinnasta.

 

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto