Rakuunoiden lippu jäi ilman joukkojaan

Lappeenranta. Viimeiset rakuunat päättivät asepalveluksensa. Perinnettä vaalitaan myös sen jälkeen, kun Maasotakoulu siirtyy pois Rakuunamäeltä.

Kaija Lankia, Juhana Nyman

Vain yhdet punaiset hurmahousut näkyivät Lappeenrannan Rakuunamäellä torstaina. Ne kuuluivat Kalervo Välimäelle, joka oli tullut Etelä-Pohjanmaalta saakka todistamaan viimeisten rakuunoiden kotiuttamista ja yksikön lopettamista.

Välimäki kuuluu Rakuunakiltaan, joka on ottanut tehtäväkseen ratsuväkiperinteen vaalimisen.

— Kilta, soittokunta ja komentaja pitävät huolen, että perinne säilyy, Rakuunakillan lappeenrantalainen pääsihteeri Heikki Haimi sanoo.

Rakuunakiltaan kuuluu 450 jäsentä, joista 200 on Lappeenrannasta. Haimi uskoo, että reservissä olevat noin 4 000 rakuunana palvellutta jatkavat perinteen ylläpitoa vielä vuosikymmeniä eteenpäin.

 

Vaalimistehtävä on myös perinnekomentajalla eli Maasotakoulun johtaja, eversti Petteri Rokalla — jatkossa ilman palveluksessa olevia rakuunoita.

— Niin kuin komentajalle kuuluu, minä pidän yllä tätä rakuunahenkeä. Vaikka joukot häviävät, minun tehtäväni on valvoa ja vaalia, että rakuunahenki pysyy täällä, Rokka toteaa.

Rakuunahenki ja -perinne säilyvät edelleen Lappeenrannassa muun muassa erilaisissa juhlissa.

— Parhaiten perinne näkyy joka kesä perinneratsukoissa.

 

Rokka otti vastaan rakuunoiden tunnuslipun, kornetin. Kellastuneen ja hieman repaleisen lipun liepeeseen on kirjailtu ”Luovejoki 1944”. Kornetti on ollut mukana rintamalla.

— Kornetista tunnistettiin taistelussa, missä mikin joukko-osasto sijaitsi, yliluutnantti Antti-Pekka Kaarna selvitti viedessään lipun säilytykseen.

Tämän jälkeen se saa juhlistaa muun muassa Rakuunasoittokunnan esiintymisiä.

 

Kotiutettavat 26 miestä olivat pukeutuneet maastopukuihin, mutta Hakkaa päälle! -huuto todisti miehet rakuunoiksi. Kotiuttamisjuhla pidettiin aamulla Haminassa, minkä jälkeen todistukset jaettiin kouraan Rakuunamäellä.

— Oli iso kunnia kuulua viimeisiin rakuunoihin, kersantti Aki-Petteri Honka Imatralta sanoo.

Savonlinnalainen rakuuna Joel Kuuramaa yhtyy arvioon ja kiittää hyvin viihtyneensä.

Kun todistukset oli saatu ja viimeinen lounas kasarmilla syöty, edessä oli enää varusteiden vaihto siviileihin ja kotimatka.

— Tunnelma on haikea, Honka totesi.

Muistot varusmiesajasta lähtevät mukaan, eikä niistä ihan heti aiota luopua. Kuuramaan rakkain muisto on kuitenkin tuhannen kilometrin päästä.

— Leiriä Rovajärvellä kaksi viikkoa sitten en unohda varmasti ikinä, Kuuramaa uskoo.

 

Eversti Rokka uskoo, että rakuunahenki säilyy ja on aistittavissa Rakuunamäellä senkin jälkeen, kun Maasotakoulun toiminta siirtyy Leirikentän alueelle ensi vuoden aikana.

— Rakuunakilta palkitsee jatkossa muita Maasotakoulussa palvelevia varusmiehiä, Heikki Haimi lupaa.

 

Kirjoittaja:
Kaija Lankia, Juhana Nyman