Sari Pullinen
Ei tänne tarvita ostoskeskuksia.
Painavan mielipiteensä esitti eräs 12-vuotias taipalsaarelaiskoululainen aikoinaan äidinkielen aineessaan. Otsikko oli Minun Taipalsaareni.
Se on yksi löytö, jonka filosofian tohtori, kulttuurintutkija Kristiina Korjonen-Kuusipuro teki viime viikolla aloittaessaan haastattelut ja arkistojen penkomiset Taipalsaaren historiateosta varten. Hänet palkattiin päätoimittajaksi marraskuussa.
Teoksen on määrä valmistua vuonna 2021, kun Taipalsaari täyttää 450 vuotta. Vuoteen 1571 saakka Taipalsaari oli vielä Lapveden osa.
Taipalsaari on nykyisen Etelä-Karjalan entisten ja nykyisten kuntien joukossa toiseksi vanhin 1437 perustetun Lappeen kirkkopitäjän jälkeen.
— Suuntaukset vaihtelevat. Silloin irtauduttiin, nyt taas puhutaan kuntaliitoksista, Korjonen-Kuusipuro huomauttaa.
Taipalsaaren vahvin tunnusmerkki on Saimaa, ja sen myötä saaristomaisuus ja kesäasukkaat.
Vetten takana asuneet koululaiset majailivat vielä 1950-luvulla kouluviikon ajan sukulaisten luona, sillä hankalaa koulumatkaa ei voinut taittaa joka päivä.
Kun höyrylaivaliikenne loppui, nekin talot, jotka siihen asti olivat sijainneet hyvien kulkuyhteyksien päässä, huomasivatkin asuvansa pussinperällä. Teitä ei välttämättä ollut.
— Taipalsaaren eri osat ovat selkeästi erillään. Luonnon muovaama hajanaisuus on vaikuttanut liikkumiseen.
Historiateoksen toivotaan paitsi kertovan menneestä myös tarjoavan ideoita, joita voi käyttää paikallishistorian opetuksessa, matkailussa ja oman identiteetin vahvistamisessa.
— Taipalsaarella on rikas esihistoria ja paljon muinaisjäännöksiä.
Alustava suunnitelma teoksen sisällöstä on olemassa, mutta se elää tarpeen mukaan. Korjonen-Kuusipuro haluaa kartoittaa erityisesti arjen asumista ja elämistä.
— Tällä hetkellä historiantutkimuksen trendi on kokemusten tutkimus. Itse tykkään hyödyntää muistitietoa.
Haastateltavia on löytynyt työskentelyä valvovan historiatoimikunnan kautta.
— Ehkä teemme yhteistyötä koululaistenkin kanssa, sillä haluamme haastatella eri ikäisiä ja eri aikoja Taipalsaarella asuneita. Halukkaat voivat ottaa minuun yhteyttä, Korjonen-Kuusipuro rohkaisee.
Hänen työpisteensä sijaitsee Taipalsaaren kunnantalolla.
Keväällä järjestetään muisteluiltoja tietojen keräämiseksi.
Korjonen-Kuusipuron lisäksi teoksen kirjoittavat filosofian tohtorit Ville Laakso, Ulla Ijäs, Marko Tikka ja Mikko Kohvakka.
Päärahoittajat ovat Taipalsaaren kunta ja seurakunta. Budjetti vuoteen 2020 saakka on hieman vajaa 200 000 euroa.