Categories
Artikkelit

Mesenaatti ulos kaapista

Harrastus. Timo Mattila on pyörittänyt salaista kulttuurikeskusta viisi vuotta. Ruutin kiikkutuolissa on tarinoitu 12 kuulijalle kerrallaan.

Petteri Värtö

Kieltolain aikana janoiset istuivat salakapakoissa. Kulttuurikielteisessä ympäristössä taiteen ystävät nauttivat harrastuksestaan salaisissa kulttuurikeskuksissa. Timo Mattila on ylläpitänyt sellaista viisi vuotta Rutinkulmassa Lappeenrannan Valtakadulla.

Kulttuurikeskus Ruutin toiminta on nykymuodossa päättymässä, ja kulttuurintuottaja Mattila astuu sen kanssa julkisuuteen. Keskuksen muistonäyttely avautuu tänään tiistaina.

— Halusin perustaa tilan, joka ei tuota mitään, Mattila avaa syitä keskukselle.

Se on vaihtoehtoinen fakta. Yksityishuoneisto on ollut kulttuurintuottajien työtila, kvartettien treenikämppä, näyttelyiden galleria ja taiteen lajityyppien ympärille rakennettujen iltamien seurantalo. Tuoleja on ollut 12 vieraalle, enimmillään istujia oli tuplaten.

Kulttuurikeskus Ruutti avautui ystävänpäivänä 2012. Ensimmäinen tapahtuma oli Maarit Hakkaraisen näyttely Punainen lanka. Näyttelyitä on ollut kolme vuodessa, ja keskuksen punainen lanka on ollut jatkuva liike.

— Talkootyötä on tehty paljon.

Mattila on ollut isäntä ja kahvinkeittäjä sekä yksi keskuksen kummeista. Muita ovat olleet Unto Ahjotuli, Päivi Pöyhölä ja Esa Uski. Kummien kautta syntyi verkosto kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, museoihin, musiikkiin, teatteriin, tekstiilitaiteeseen…

— Teimme kulttuuria ilman apurahoja.

Kuukausittaisten iltamien vieraat olivat paikallisia tai valtakunnallisia persoonia. Nämä alustivat kahvipalkalla yli sataa tapahtumaa, joissa on istunut runsaat tuhat osallistujaa. Kahvia on keitetty vajaat 3 000 kupillista.

Mitä on ollut kahvittelun kyytipoikana?

Näyttelyiden ohella on luettu Volter Kilven Alastalon salissa -romaania, puhuttu Jari Juutisen epäonnistuneesta teatterikaudesta ja selvitelty Keuruun kukkoryijyn esiintymistä Suomeen taiteen kultakauden töissä.

Ruutin nimi tulee asuntoyhtiön ohella Mattilan Ruth-äidiltä. Sen rahoitus on osin pankkilainaa ja perintöä. Mattila kutsuu keskusta kunniavelaksi. Hän teki yli 30-vuotisen uran hammaslääkärinä ja maksaa takaisin ilmaista opiskelua sekä siihen että kulttuurintuottajan ammattiin.

Miksi kuittaus tapahtuu kulttuurin keinoin?

— Taiteen perusopetus teki minusta taiteen rakastajan alle 15-vuotiaana.

Kulttuurikeskus Ruutissa on viidessä vuodessa syntynyt paljon materiaalia, joiden tuotto rahoittaa Estradia, Taitoa ja kuvataidekoulua.

Ihan kaikki eivät ajattele Timo Mattilan tavoin. Kuten yksikin naapuri, joka valitti taloyhtiölle, kun kuuli, että rappuun tulee kulttuurikeskus. Ruutin tilojen esittely ja sisustaminen perusasunnoksi lepyttivät valittajan.

— Hän on nykyisin yksi ystävistäni.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö