Synkän ammentaja

Sarjakuva. Onnellinen Juho Maurinen piirtää maailman rujona paikkana. Tavoite on saada arkihavainnoista syntyvät stripit lehteen.

~~Petteri Värtö

Maailma on synkkä paikka. Jokin siinä synkkyydessä kutkuttaa ja tuntuu äärettömän hauskalta. Sellaisin lausein Juho Maurinen, 26, perustelee, miksi onnellinen ja välitön mies piirtää onnettomia hahmoja.

— Se on loputon kaivo ammennettavaksi.

Imatralaislähtöisen Maurisen piirtämä sarjakuva on Rontticomics. Sen maailma on kutkuttanut muitakin kuin tekijää. Piirtäminen alkoi helmikuussa 2016. Siitä syntyi nettibuumi, ja ensimmäinen Rontticomics-albumi Ihmismeri on ulkona vuotta myöhemmin.

— Arktinen Banaani halusi sen, Maurinen myhäilee.

Sarjakuva kiinnosti paria muutakin kustantamoa, mutta Arktinen Banaani (AB) oli se juttu. AB on vuonna 1995 perustettu sarjakuvakustantamo, joka julkaisee muun muassa B. Virtasta ja Fingerporia.

Rontticomicsin stripit kumpuavat arjen absurdeista tilanteista.

— Keskusteluista kavereiden kanssa, siitä mitä näkee ja kuulee, Maurinen määrittelee materiaalin.

Sarjakuvan visuaalinen ilme on rujo mutta selkeä. Hahmot ovat persoonattomia.

— Keskityn hahmojen luonteita mieluummin vitseihin. Se mahdollistaa vitsien monipuolisuuden, Maurinen kertoo.

Stripeissä on toistaiseksi vain yksi nimetty hahmo, Olavi, jonka niksit ovat tekijän mukaan suosittuja.

Onko sarjakuvantekijällä esikuvia?

— Teinivuosina ihailin Ville Piristä. Hänen visuaalinen antinsa oli minusta huikeaa, enkä ole vastaavaan törmännyt.

Pirinen on Lappeenrannassa asunut sarjakuvapiirtäjä, jonka jälkeä ovat muun muassa Kelmeä kaupunki ja Ornette Birks Makkonen.

Sarjakuvien nykyinen muoto, päivittäin ilmestyvä jatkuvajuoninen kolmen kuvan strippi, syntyi sanomalehdissä Yhdysvalloissa 1890-luvulla. Omat albumit ja sarjakuvalehdet rakensivat fanikulttuuria, ja internet on lisännyt sarjakuvien imua tuntuvasti.

Sanomalehtien levikki laskee, mutta suosituimmat suomalaissarjakuvat painetaan edelleen päivittäin nautittavaksi aamupalan kanssa. Se on myös Maurisen tavoite.

— Lehti on ainoa kanava, jossa pääsee esille tavallisten ihmisten silmissä.

Maurinen tunki jalkaa lehtitalojen oven väliin jo viime vuonna, mutta albumin kanssa se on helpompaa. Piirtämisvauhti ainakin riittäisi lehteen.

— Parhaimmillaan syntyy kymmenen strippiä viikossa. Ajan ja ideoiden puolesta niitä voisi tehdä päivittäin.

Juho Maurinen opiskelee mediasisällön suunnittelua Lahden muotoiluinstituutissa. Nelivuotinen koulutus alkoi viime syksynä ja vei kulttuurielämäaktivistin pois Imatralta.

— Asuntoa ei enää ole, mutta muuten pyörin kaupungissa säännöllisesti.

Maurinen on pyörittänyt kulttuuriyhdistystä ja pop up -kulttuurikahvilaa. Ne ovat jääneet, mutta muusikon ura jatkuu opiskelun ja piirtämisen rinnalla. Soitto tukee sarjakuvan julkaisukiertuetta. Maurinen soittaa tapahtumissa kolmen bändinsä kanssa.

— Sarjakuvien kanssa en ole ennen ollut esillä.

Nykyinen asuinpaikka puolestaan täyttää keikkakalenteria.

— Lahdesta on lyhyempi matka keikoille, ja lahtelainen artisti kuulostaa houkuttelevammalta kuin kaukaa idästä saapuva, Maurinen arvelee.

Rontticomicsin julkkarivierailu Imatran Suomalaisessa kirjakaupassa 24.2. kello 16 ja kirjanjulkkaribileet Taidekeskus Krimillä 24.2. kello 19.

Rontticomicsin kirjanjulkkarikestit Lappeenrannassa galleria Hoi Siessä 10.3. kello 19.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö