Teksti Heikki Sopanen
Kuvat Kai Skyttä
Sinikka Mönkäreen (nykyinen Laisaari) ansioluettelo on vaikuttava. Suomen pitkäaikaisin naisministeri, lääketieteen ja kirurgian tohtori, Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja, tekniikan kunniatohtori. Lisäksi vaimo, äiti ja isoäiti.
Imatralla kasvanut Sinikka, omaa sukua Toikka, tottui jo pienenä työntekoon. Seitsemänvuotiaasta lähtien hän auttoi kotitöissä, koska kasvatusäiti Tilda oli halvaantunut eikä pystynyt tekemään kaikkea.
-Olen aina ollut selviytyjä ja suorittaja. En kuitenkaan ole kärsinyt siitä millään tavalla. Työt täytyy tehdä, ja on hienoa oppia uusia asioita, Mönkäre sanoo kotisohvallaan Helsingissä.
Mönkäreen varhaislapsuus oli traaginen. Äiti kuoli vuonna 1949 tytön ollessa kaksivuotias. Isä sairastui skitsofreniaan eikä pystynyt huolehtimaan tyttärestään ja tämän kuusivuotiaasta veljestä.
Mönkäre ei itse muistele varhaisvuosiaan Myllykoskella traagisena tarinana.
-Meidän kohdallamme oli huonoa tuuria, mutta monilla muilla oli samantapainen kohtalo. Minulla ja veljelläni oli sellainen onni, että Imatralla asui kaksi äitini sisarta. Tilda-täti ja hänen miehensä ottivat meidät perheeseensä.
Mönkäre kertoo oppineensa, että jotkut asiat saattavat pelottaa, mutta kun tekee sen, mikä eniten pelottaa ja selviää siitä, saa lisää voimaa.
Hän on tehnyt, mitä kulloinkin on pitänyt. Niin opiskelussa, työ- ja perhe-elämässä kuin politiikassa.
Sodan jälkeisinä vuosina Suomessa vallitsi vahva jälleenrakentamisen ja yhteisöllisyyden henki. Sinikka Mönkäreen kasvualusta kodin lisäksi oli Vuoksenniskan työväenyhdistys ja sen urheiluseura Vesa. SDP:n jäsen hänestä tuli 15-vuotiaana.
-Siellä oltiin yhtä suurta perhettä, ja ihmiset pitivät toisistaan huolta. Vesassa urheilin ja voimistelin. Vietimme kaikki kesäillat urheilukentällä, kun ei ollut telkkareita, somesta puhumattakaan.
Mönkäre tykkäsi koulusta ja menestyi opinnoissaan. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1966 hän pääsi Turun yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä.
Siihen aikaan opintolainaa haettiin pankista, ja lainalle tarvittiin takaajat. Yhteisöllisyys ylsi yli puoluerajojen.
-Koulumme kokoomuslainen rehtori Jaakko Hinkka takasi kahden ensimmäisen vuoden opintolainani yhdessä rotaryveljensä Kaarlo Hämäläisen kanssa. Hämäläinen oli rakennusliikkeen omistaja.
Mönkäre tiesi jo varhain haluavansa lääkäriksi. Ammatinvalinnan ratkaisi kokemus lapsuudesta.
Sinikan ollessa alaluokkalainen Tilda-täti sai sappikivikohtauksen. Kotona ei ollut puhelinta, joten Sinikka meni päivystävään apteekkiin ja kertoi, että tarvitaan lääkäriä.
Apteekkari soitti päivystävälle lääkärille, joka määräsi lääkkeen mutta sanoi, ettei jaksa tulla potilaskäynnille.
-Täti sai lääkkeen, mutta silloin päätin, että minusta tulee sellainen lääkäri, joka tulee potilaiden luo.
Opiskeluaikanaan Mönkäre ei politikoinut. Lääkäriksi valmistuttuaan hän palasi Imatralle töihin ja liittyi Vuoksenniskan työväenyhdistyksen naisyhdistykseen ja Vuoksenniskan Vesan naisvoimistelijoihin.
Samassa ryhmässä voimisteli Riitta Pylvänäinen, Mönkäreen kouluaikainen ystävä ja aktiividemari. Kerran voimisteluharjoitusten jälkeen Pylvänäinen pyysi Imatran uimahallin pukuhuoneessa Mönkärettä kunnallisvaaliehdokkaaksi syksyn 1980 vaaleihin.
-Ajattelin, että mikä ettei.
Mönkäre sai 600 ääntä ja meni komeasti valtuustoon. Vuonna 1982 hänet valittiin Mauno Koiviston valitsijamieheksi 3 500 äänellä. Niinpä häntä pyydettiin ehdokkaaksi myös vuoden 1983 eduskuntavaaleihin.
-Kieltäydyin, sillä lapset olivat pieniä ja väitöskirja työn alla.
Uusi tilaisuus koitti neljä vuotta myöhemmin. Vuoksenniskan työväenyhdistyksen ehdokas Mönkäre valittiin kansanedustajaksi yli 7 000 äänellä. Hän sai vain parikymmentä ääntä vähemmän kuin Imatran toinen demari-Sinikka, sukunimeltään Hurskainen. Edellisissä vaaleissa Hurskaisen äänimäärä oli ollut yli 11 000.
Sinikoiden välit olivat yhteisinä eduskuntavuosina viileän korrektit. Kun kamppaillaan saman puolueen äänistä ja vielä saman kaupungin ehdokkaina, on selvää, että kaveruus on kaukana.
-Kun nyt tapaamme veteraanikansanedustajien tilaisuuksissa, keskustelemme aivan luontevasti, Mönkäre sanoo.
Mönkäre on saanut kokea myös politiikan arvaamattomuuden. Putoaminen eduskunnasta ensimmäisen kauden jälkeen oli pettymys. Paluu eduskuntaan vuonna 1995 oli sitäkin komeampi.
Vaaleja seurasi kymmenen vuotta ministerinä kolmen eri pääministerin hallituksissa. Kaikkiaan ministeripäiviä tuli 3 817. Se on edelleen naisministerien ennätys. Kokoomuksen Paula Risikko lyö ennätyksen, jos istuu keskustalaisen Juha Sipilän hallituksessa seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Mönkäreestä tuli Paavo Lipposen (sd.) kahden hallituksen luottoministeri. Hän kehuu Lipposta isänmaan mieheksi, joka ei ollut pelkästään demarien asialla.
Tämä näkyi myös johtamisessa. Mönkäreen mukaan Lipponen patisteli, motivoi ja johti kaikkia ministereitä samalla tavalla, puolueeseen katsomatta. Eduskuntaryhmälleen hän kehui Mönkärettä työteliääksi ministeriksi, joka osasi neuvotella.
Mönkäre sanoo, että ministerivuosiin mahtui niin voittoja kuin pettymyksiä. Lipposen ensimmäisen hallituksen sosiaali- ja terveysministerinä hän joutui tekemään ikäviä säästöpäätöksiä. Hän kertoo saaneensa leiman ministerinä, joka leikkasi kansaneläkkeen pohjaosaa.
Voittona Mönkäre pitää ydinvoiman periaatepäätöstä vuonna 2002.
-Se vietiin läpi vaikka vihreät oli hallituksessa. Päätöksen jälkeenhän he lähtivät hallituksesta.
Vuoden 2003 vaaleissa demarit kärsivät niukan tappion keskustalle. Mönkäre jatkoi ministerinä ensin Anneli Jäätteenmäen ja sitten Matti Vanhasen hallituksissa vuoden 2005 syksyyn.
-En viihtynyt. Tein sen, mitä piti, kunnes Eero Heinäluoma potki minut pois ministerikierrätyksessään. Mutta olin aivan kypsä lähtemään.
Ministerivuosiensa jälkeen Mönkäre oli Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2012. Hän kertoo rakastavansa sitä, että saa nyt tehdä asioita kaikessa rauhassa. Koti on Helsingin Kalliossa ja vapaa-ajan asunto Vierumäellä.
Vierumäelle he menevät aviomiehen, Juha Laisaaren, kanssa talvisin hiihtämään ja kesäisin golfaamaan.
-Lasten ja lapsenlasten kanssa oleminen on myös mahtavaa, Mönkäre hehkuttaa.
SINIKKA LAISAARI
Syntynyt Sippolassa 6.3.1947.
Pitkäaikainen sosiaalidemokraattien kansanedustaja ja ministeri sekä Imatran kunnallispoliitikko.
Valmistui lääkäriksi vuonna 1973 Turun yliopistosta. Väitöskirja homepölykeuhkosairauksista vuonna 1984.
Ensimmäinen aviomies Timo Mönkäre vuoteen 1988.
Avioliitosta Timo Mönkäreen kanssa lapset Mikko ja Anu.
Nykyinen aviomies Juha Laisaari vuodesta 1996.
Vaihtoi sukunimensä Laisaareksi vuonna 2012 jäädessään eläkkeelle.
Patrik Pehkosen Mönkäreestä kirjoittama elämäkerta Orpotytöstä ministeriksi ilmestyi maaliskuussa.