Ihan kuin ulkomailla

Rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan museon uusi rakennustutkija ihailee Lappeenrannan rakennuskannan historiallista kerrostuneisuutta. Hän kavahtaa keskustojen massiivista rakentamista.

Kaisa Juntunen

Ihan kuin ulkomailla. Näin kommentoi rakennustutkija Sini Saarilahden vieras Lappeenrannassa. Samanlaiset fiilikset ovat olleet kaupunkiin vastikään muuttaneella naisella itselläänkin.

— Katukuvassa ihmisten oleminen ja kanssakäyminen on erilaista kuin Keski-Suomessa tai lännessä.

Myös rakennuksissa ja ympäristössä on erilainen henki. Saarilahti on ihastunut Lappeenrannan rakennuskannan historialliseen kerrostuneisuuteen.

— Arkkitehtuurissa on hyvin vahvoja venäläisvaikutteita.

Saimaalta puhalteleva tuuli ja kaupungin vihreys vetoavat myös uuteen asukkaaseen.

— Lappeenrannassa osataan viherrakentaminen ja siitä huolehditaan.

Vasta pari viikkoa Etelä-Karjalan museossa työskennellyt rakennustutkija on ennättänyt viettää päivän myös Imatralla. Siellä hän tutustui Ivoniemen alueeseen.

— Aivan uskomattoman hieno ympäristö.

 

Kaikissa kaupungeissa syntyy kiistaa vanhojen rakennusten ympärillä. Tunteet saattavat kuohua hyvinkin kuumina, kun keskustellaan puretaanko joku rakennus vai ei.

— Ihmiset kokevat, että kaupunki rakennuksineen on kaikille yhteistä.

Saarilahti ei ole kuullut vielä muista Lappeenrannan kuumottavista kohteista kuin Marian aukiosta. Onko korkea pankkirakennus väärässä paikassa Lappeen Marian kirkon vieressä?

— Kirkontornit muovaavat kaupungille ominaisen silhuetin. Lappeenrannan keskustan massiiviset talot ovat ongelmallisia kyllä, Saarilahti vastaa.

Saarilahti odottaa mielenkiinnolla millaisiksi kaupungit muovautuvat. Viime vuosina trendinä on ollut, että keskustoihin rakennetaan asuntoja entistä korkeampiin taloihin samalla, kun palveluita viedään laitakaupungin ostosjätteihin.

— Keskustojen elinvoimasuutta pitäisi miettiä muutenkin kuin asuinrakentamisella.

 

Monessa kaupungissa menetettiin paljon kulttuurihistoriaa 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin purettiin urakalla vanhoja puutaloja. Saarilahti pelkää, että seuraava purkuvimma kohdistuu 1960—1970-luvuilla pystytettyihin rakennuksiin.

— Tiettynä aikakautena ovat tietynlaiset tyylit vallalla. Jokaisen aikakauden rakennukset ovat osa historiallista jatkumoa, jonka kuuluisi näkyä kaupungissa.

Muodilla on tapana kiertää kehää. 1970-luvun betonirakennukset ovat tällä hetkellä auttamattoman vanhanaikaisia, kun 1950-luku on sen sijaan nosteessa.

— Esimerkiksi keittiöitä on alettu rakentaa 50-luvun mallilla.

 

Saarilahti valmistui kulttuuriympäristön tutkimuksen maisterikoulutuksesta Jyväskylän yliopistosta viime lokakuussa. Aiemmin hän on kouluttautunut konservaattoriksi Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja artesaaniksi Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta.

Työhön liittyvät asiat vievät paljon myös Saarilahden vapaa-aikaa. Hän vastaa valtakunnallisen rakennustutkijoiden yhdistyksen talous- ja jäsenasioista. Saarilahti on myös yksi yhdistyksen perustajajäsenistä.

 

Sini Saarilahti

Etelä-Karjalan museon rakennustutkija.

Syntynyt 1981.

Varttunut Tampereella.

Asunut Seinäjolla, Raahessa, Oulussa ja Jyväskylässä.

Koulutukseltaan humanististen tieteiden maisteri, konservaattori ja artesaani.

Toiminut projektitutkijana ja yrittäjänä.

Asuu Lappeenrannan Pikisaaressa.

Harrastaa liikuntaa, erityisesti juoksua.

Toimii rakennustutkijoiden yhdistyksessä.

Mökkeilee Kangasalla.

Rakennustutkijan työsarkaa

Tutkii rakennuksia ja tekee suojelupäätöksiä.

Antaa lausunnot kaavoista.

Myöntää purkulupia ja poikkeuslupia.

Arvioi asiantuntijana kulttuuriympäristön arvoja.

Osallistuu ympäristöhallinnon avustusten jakamiseen.

Valvoo entistämistöitä.

Antaa korjausneuvontaa.

 

Kirjoittaja:
Kaisa Juntunen