Anssi Silvennoinen
Tuomas Korpela vastaa puhelimeen Joensuussa hivenen häkeltyneenä matkallaan töistä kotiin. Tunnelman syy on vastaanotto, jonka Korpelan ja Ilmari Kavénin eteläkarjalaisesta jalkapallokulttuurista tekemä ”Pieni talo periferiassa”-dokumentti on saanut.
Teos julkaistiin Youtubessa viime viikon maanantaina. Kuudessa päivässä se oli katsottu yli 2 200 kertaa.
-Olen tosi yllättynyt. Ajattelin, että sen katsoo kymmenen ihmistä. On tavallaan ihan siistiä, että ihmiset ovat löytäneet meidän pikku projektimme.
Korpela, 38, aloitti jalkapalloilun kymmenvuotiaana Lappeenrannan Pallossa, eteni urallaan liigatasolle Tampere Unitedissa ja pelasi yhteensä 265 ottelua Ykkösessä eri seuroissa.
-Monesti törmään onttoon argumenttiin, että Suomessa ei ole jalkapallokulttuuria. Olen pohtinut, kuka sen määrittelee, mikä on oikeaa jalkapallokulttuuria ja mikä ei. Se oli lähtöajatuksemme.
Esittelytekstissä tekijät kertovat ruohonjuuritason dokumentin syntyneen ilman suunnitelmia, budjettia ja aiempaa kokemusta.
Korpela on ammatiltaan lastensuojeluohjaaja, Kavén tamperelainen opettaja, joka tosin jo opiskeluaikanaan perehtyi myös audiovisuaaliseen viestintään.
Korpela keksi idean, Kavén oli sen tekninen toteuttaja. Perheenisät löivät tietonsa, taitonsa ja itsensä likoon yhtenä kesäviikonloppuna vuonna 2015.
-Olemme ihan täysiä amatöörejä. Materiaalia tuli viikonlopun aikana yllättävän paljon. Ilmari on tehnyt sen kanssa ison työn.
Lopputulos on hieman Madventures-henkinen rento tutkimusmatka Lauritsalaan, Savitaipaleelle, Lemin Kotajärvelle ja Simpeleelle.
-Olihan se huippuviikonloppu kaikin puolin.
Haastattelut LAUTP:n Marko Karhusen, Savitaipaleen Urheilijoiden Jari Enbuskan ja Simpeleen Urheilijoiden väen kanssa oli sovittu etukäteen. Kotajärven Pallolle oli kulkenut jotakin kautta viesti, että dokumenttiryhmä Korpela-Kavén on tulossa kylään.
Materiaalin kasaamisessa oli myös tuuria.
-Kun täräytettiin Simpeleelle, katsoimme, että onko tuo Paul Waites. Olihan se, ja kysyimme haastatteluun.
Projektista jäi kaksikolle paljon hyviä muistoja.
-Aika freestylellä mentiin, eikä kalustommekaan ollut ihan viimeisen päälle, mikä huomattiin matkan varrella. Kävimme varmaan 20 kertaa Prismassa ostamassa lisää muistikortteja.
Joensuuhun Korpela muutti jalkapallon viemänä kauden 2006 lopulla. Hänellä oli muitakin mahdollisuuksia rakentaa elämää eteenpäin, mutta piipahdus muuttui pysyväksi. Viimeisen kautensa hän luuti Joensuun Jipon kapteenina vuonna 2013.
Nyt, kotinsa takapihalla kävellessään, Korpelan puheista paistaa kiitollisuus.
-Jos en olisi pelannut futista, ei minulla esimerkiksi olisi tätä perhettä, samanlaista ainakaan. Melkein kaikki kaveritkin ovat tulleet jollain tapaa jalkapallon kautta. Onhan jalkapallolla ollut elämässäni iso merkitys.