Sari Pullinen
Millaista mahtoi olla naisvankien elämä työ- ja ojennuslaitoksessa 1800-luvulla?
Tästä mietteestä savitaipalelainen ite-taiteilija Pertti Kuorttinen lähti edistämään ideaa Kehruutyttö-patsaasta, joka on nyt pystytetty Kehruuhuoneen pihaan Lappeenrannan Linnoitukseen.
Ruostumattomasta teräksestä taivuteltu ympyrä ikään kuin suojaa tyttöä, joka polkee rukkiaan.
— Se on turvakehä Kehruutytölle. Mietin, millaisia tunteita on ollut tytöllä, joka joutuu pois kotoa. Hän on varmaan ollut pelokas ja arka, Kuorttinen kertoo.
Ahkerat kehrääjät palkittiin vuoden mittaisella vapaudella.
Teoksesta löytyy muutakin symboliikkaa. Rukinpyörässä on 12 pienaa, joista tyttö laski kuukausia.
Kehruuhuoneen taiteellinen johtaja Sari Kaasinen on itse mielistynyt ite-taiteeseen. Hänellä oli haaveena saada maamerkki, jonka ääressä ihmiset voivat kuvauttaa itsensä.
— Kysyin Pertiltä, voisiko hän tehdä sellaisen, ja hän lupasi katsoa, syntyykö ja mitä. Toivon, että teos voi jäädä paikalleen pysyvästi, Kaasinen sanoo.
Kehruutytön hahmo on vanhaa punahonkaa. Puu on Kuorttisen lempimateriaali.
— Päivän ajan sahasin puuta moottorisahalla, ja yön aikana siihen tuli iso halkeama. Se tuli posken kohtaan, ja tajusin, että siinä kuuluu olla arpi, Kuorttinen kuvailee.
Teos on säänkestävä. Sen kansi on tehty niin, että vedet valuvat siitä pois ja kuivuvat, eikä naru lahoa.