Kirjeistä ja päiväkirjoista löytyi uusi Marja

Elämäkerta. Aimo Vuennolla riitti lajittelemista äitinsä kirjallisessa perinnössä. Marja Tellervo Vuennon tarina alkaa vuodesta 1917 niin kuin Suomenkin.

Sari Pullinen

Monta pahvilaatikollista kirjeitä, päiväkirjoja, muistilappuja, yleisönosastokirjoituksia ja valokuvia on hyvä materiaali kirjaa varten. Sellaisen jäämistön jätti lappeenrantalainen Marja Vuento pojalleen Aimo Vuennolle.

Kirja niistä myös tuli. Aimo Vuento kokosi äitinsä elämäkerran vaimonsa Sinikka Vuennon sekä tyttärensä Mari Vuennon kanssa.

Työ kuulostaa suoraviivaiselta, mutta sitä se ei ollut. Ensin Aimo lajitteli papereita muutaman vuoden. Vasta sitten alkoi hahmottua kirja-ajatus.

Monissa muutoissa Marjan muistiinpanot olivat vähentyneetkin, mutta silti kirjallisesti lahjakkaalta naiselta jäi aineistoa yllin kyllin.

— Järjestin materiaalin lajin ja ajan mukaan. Kirjaan tuli äidin kirjoittamia kirjeitä, mutta hänen saamansa kirjeet ovat vielä täysin järjestelemättä, Aimo Vuento kertoo.

 

Kirjaprojektin myötä tekijöille aukesi uusi näkökulma Marjaan — äitiin, anoppiin ja isoäitiin.

— Löytyi muun muassa novelli, jossa oli omaelämäkerrallisia sävyjä ja meille uutta tietoa. Kaikki ei hänen elämässään ollut ongelmatonta, Aimo muotoilee.

Myös nuoren Marjan palava aatteellisuus toi hänen hahmoonsa uutta särmää. Asianajotoimistossa työssä ollessaan Marja on ollut päättäväinen nainen.

Hänellä olisi ollut myös taiteellista kunnianhimoa, sillä hän sekä kirjoitti, soitti pianoa että maalasi. Soittamismahdollisuus kuitenkin meni, kun piano jäi Viipuriin. Pianonsoitto ja kirjoittaminen jopa pelastivat hänen mielenterveytensä.

Sinikka siteeraa erästä Marjan lausetta: ”Miekii oon sairas, jos en kirjota.”

Sinikka Vuento näkee karjalaisen anoppinsa ulkopuolisuuden tunteen. Marja asui Torniossa ja seurusteli rouvasväen kanssa, mutta oli itse taloustöissä epäkäytännöllinen.

— Vuodesta 1963 häneltä alkoi tulla runoja kuin nauhaa. Niihin hän purki vieraantuneisuuttaan, Sinikka näkee.

Aimo ei tiennyt äitinsä runoista.

Paikoin eteen tuli asioita, jotka tuntuivat liian intiimeiltä kirjaan kirjoitettaviksi. Ne kohdat kerrottiin Marjaa suojellen.

 

Kirjaa tehtiin puoli vuotta intensiivisesti. Tekijät jakoivat urakan omiin vastuualueisiinsa.

— Monta kertaa urakka tuntui liian suurelta ja Marjan iltamyöhään väsyneenä kirjoittamat lauseet mahdottomilta ymmärtää. Mummon teksteissä oli kuitenkin veikeää taikaa. Uppouduin niihin, Mari Vuento kuvailee.

Sinikka Vuento summaa, että kirjan tekeminen yhdessä oli mukavaa. Aimo hoiti taiton, ja kirjapainoksi valittiin paikallinen yritys.

 

 

Marja Tellervo — Suomen ikäinen. Toim. Sinikka, Mari ja Aimo Vuento (Geoneuvo 2017).

Vinkkejä elämäkerran kokoajalle

1. Lajittele aineisto tarkasti.

2. Ota yhteyttä sukulaisiin löytääksesi lisää materiaalia.

3. Tutki samankaltaisia julkaisuja ja katso niistä mallia rakenteeseen, taittoon ja sisältöön.

4. Käytä ulkopuolisia esilukijoita jo varhaisessa vaiheessa.

5. Tutki historiaa, jotta saat ajan faktat oikein.

 

Kirjoittaja:
Sari Pullinen