Urho Vaakanaisen juhannus Chicagossa

JÄÄKIEKKO. SaiPan puolustaja Urho Vaakanainen varataan NHL:ään juhannuksena. Nuoren joensuulaisen kiekkoura on ollut värikäs jo nyt.

Anssi Silvennoinen

Urho Vaakanainen on yksi juhannuksen seuratuimmista suomalaisista urheilijoista.

Jyväskylän JYPistä SaiPaan siirtynyt puolustaja hyppäsi tiistaina kohtalotoveriensa kanssa lentokoneeseen ja suuntasi Michiganjärven rannalle Chicagoon, jossa järjestetään Pohjois-Amerikan jääkiekkoliigan NHL:n varaustilaisuus 23.-24. kesäkuuta.

Vaakanainen, 18, on osa yhtä Suomen kaikkien aikojen parasta jääkiekkoikäluokkaa. Hänen lisäkseen ensimmäisen kierroksen varauksiksi on povattu ainakin Miro Heiskasta, Juuso Välimäkeä, Kristian Vesalaista ja Eeli Tolvasta.

Vaakanainen myöntää, että ykköskierroksella varatuksi tuleminen pyörii mielessä.

-Se on unelmani. Hienoahan se olisi, jos ykköskierroksella menisi, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole niin merkitystä, millä kierroksella sitä mennään, Vaakanainen tuumi istuessaan penkillä Lappeenrannan Linnoituksessa ennen reissuun lähtöään.

Vaakanaista on pidetty jo vuosia yhtenä ikäluokkansa parhaista puolustajista maailmassa.

Nuorukainen on kaukalossa kuin kotonaan, mutta puku päällä edustaminen juhlavassa varaustilaisuudessa, joka voi olla elämän yksi käännekohta, laittaa vatsanpohjan kevyesti porisemaan.

-Nythän tämä on vain odottelua ja sikäli jännää. Ihan hyvä, että tässä on ollut kaikenlaista aktiviteettia ja treeniä. Ei ole tarvinnut olla koko aikaa vain kotona miettimässä draftia.

Vuosikymmenen alussa Joensuun Jokipojissa kasvoi taitava 1997-ikäluokka.

Sen mukana liki alusta asti väänsi muita kaksi vuotta nuorempi Vaakanainen.

SaiPan viime viikon toritapahtumassa nähtiin aikuiseksi kasvaneiden Jokipojat-junnujen kokoontumisajo, kun Vaakanainen tervehti lappeenrantalaisyleisöä yhdessä hyvien ystäviensä Santeri Koposen ja Lauri Piirosen kanssa.

Kolmikko edustaa jälleen samaa joukkuetta neljän vuoden tauon jälkeen.

-Olemme samasta kaveripiiristä Joensuusta. Sanen kanssa olen pelannut ehkä pari vuotta pidempään kuin Laten kanssa, joka tuli Polvijärveltä. Sanen kanssa olemme tunteneet kohta kymmenisen vuotta.

Samaa sakkia oli vielä viime kaudella SaiPassa pelannut Jimi Aavikko, joka palasi nyt Jokipoikiin.

-On mukava nähdä, että moni äijä Jokipojista ja meidän 97-jengistä on nyt liigassa. Mestiksessäkin pelaa muutama. Palmun Petruskin tuli nyt Kanadasta pois ja meni Tepsiin.

Ensimmäisen tärkeän siirtonsa jääkiekkourallaan Vaakanainen teki vain 14-vuotiaana, kun hän muutti Joensuusta Espooseen ja Bluesiin samaa matkaa joukkuekaverinsa ja nykyisen TPS-hyökkääjän Teemu Väyrysen kanssa.

Jokipojissa olisi ollut tarjolla peliaikaa lähinnä A-junioreissa.

-Ei se olisi ollut kauhean hyvä juttu 14-vuotiaalle.

Blues-vuosiensa aikana Vaakanainen oli osa C-juniorien Suomen mestaruuden voittanutta joukkuetta ja juhli A-junnuissa hopeaa ja pronssia.

-Espoohan ei tunnetusti ota niin hirveästi jätkiä ulkopuolelta, koska omia junnuja on niin paljon. Kun niistä kaikista kasaa C-junioreihin kaikki parhaat yhteen, aika kovan nipun saa joka vuosi.

Kova kilpailu peliajasta ja laadukkaat valmentajat Tero Lehterä ja Janne Tuunanen auttoivat Vaakanaista jatkamaan kehitystään kiekkoilijana vauhdilla.

Hänen nimensä tuli yleisölle tunnetuksi viimeistään 18-vuotiaiden maajoukkueesta, jossa hän voitti maailmanmestaruuden vuosi sitten ja MM-hopeaa tänä keväänä.

-Kaksikymppisissähän meillä ei niin vahvasti mennyt, mutta karsintasarjan mestareita sielläkin nyt ollaan.

Vaakanaisen mukaan 18-vuotiaiden MM-mitalien pohjana on muun muassa luja yhteishenki, jota on rakennettu maajoukkuepolun alusta asti. Pelaajat ovat hyviä kavereita keskenään.

-Meillä on Suomessa vain niin hyvät ikäluokat 1998 ja 1999. Niiden kärki on tosi kova maailman parhaisiin verrattuna. Varsinkin kultajoukkueen kanssa pidämme yhteyttä tiiviisti.

Nuoresta iästään huolimatta Vaakanaisella on takanaan jo kaksi liigakautta. Häntä pidetään luotettavana kahden suunnan puolustajana, joka luistelee, sijoittuu ja kamppailee hyvin sekä on kiekollisena varma.

Mahdollisuudet hyökkäyspelitaitojen todistamiseen jäivät kuitenkin vähiin sekä Bluesissa ja JYPissä, joissa ylivoima-aikaa kertyi kahdessa kaudessa yhteensä 20 minuuttia.

-Tulin SaiPaan ihan senkin perässä, että pääsen viemään kiekollista peliäni eteenpäin. Haluan tuoda hyökkäyspeliäni enemmän esille. Se on yksi ensi kauden pääpointeista.

Uskotko, että Lehterällä on juuri siinä suhteessa sinulle annettavaa?

-Kyllä varmasti. Tertsi tietää juniorikausiltani, miten pelaan. Uskon, että Tertsi on juuri oikea valmentaja siihen hommaan.

Kirjoittaja:
Anssi Silvennoinen