Terhi Kinnunen
Heinäkuun ensimmäinen lauantai vuonna 1944 oli aurinkoinen. Päivä muuttui Lappeenrannassa synkäksi, kun kymmenet Neuvostoliiton lentokoneet pommittivat tavara-asemaa kello 12.45.
Pommituksessa kuoli kahdeksan siviiliä ja kaksi sotilasta. Yli 30 haavoittui. Pommitukset olivat osa Neuvostoliiton suurhyökkäystä Kannaksella kesällä 1944.
Lappeenrantalainen Pentti Nakari oli tuolloin 16-vuotias ja määrätty töihin ilmasuojelukomppaniaan. Hänet lähetettiin kartoittamaan tuhoja heti pommituksen jälkeen.
— Ammusjuna paloi parhaillaan.
Nakari kertoo, että tuolloin tavara-aseman ja Armilan koulun välissä oli metsikkö. Siellä oli kaivanto, johon oli tullut täysosuma.
— Olin auttamassa kaivaustöissä. Sieltä otettiin ylös muutamia vainajia.
Nakari tunnisti yhden kuolleista konduktöörinä toimineeksi mieheksi. Hänen tyttärensä toimi lottana. Myöhemmin tytär kysyi Nakarilta, oliko tämä nähnyt hänen isäänsä.
— Vastasin, että näin ja että hän on nyt kaupungin sairaalan ruumishuoneella.
Ammusjunan räjähdykset vaikeuttivat pelastus- ja sammutustöitä. Lappeenrannan palolaitoksen arkistotietojen mukaan pommitusta seuranneet tulipalot tuhosivat kuusi asuinrakennusta. Palojen sammutus kesti kuusi tuntia ja jälkisammutus viikon.
— Ammuksia lenteli ympäri Tykkiä ja joka puolella. Me keskeytimme kaivamisen välillä, koska vaarana oli, että ammuksia lentää sinnekin. Menimme hautausmaan aidan taakse suojaan, Nakari muistelee.
Päivää hän kuvailee sekavaksi.
— Kyllä siinä oli oma jännityksensä ja varmaan pelkoakin. Eihän se ollut normaalitilanne.
Asemalla oli myös hevosia junavaunuissa pommituksen aikaan.
— Haavoittuneet hevoset potkivat vaunut hajalle ja juoksentelivat ympäriinsä. Eräs vääpeli ampui haavoittuneita hevosia, etteivät ne jääneet kitumaan.
Pommituksen alkaessa myös Irja Meronen oli asemalla. Hänestä tuli myöhemmin Pentti Nakarin vaimo.
— Hän oli nuori tyttö ja asemalla Valtion rautateillä töissä, Nakari kertoo.
Kun ilmahälytys tuli, aseman kassa piti viedä kellariin. Kaksi tyttöä vuorotteli tehtävässä. Oli Irja Merosen vuoro viedä kassa kellariin, mutta toinen tyttö lupasi hoitaa asian.
— Se oli hänen viimeinen reissunsa, Pentti Nakari toteaa.
Siviilien evakuoiminen Lappeenrannasta oli aloitettu 21. kesäkuuta, kun Neuvostoliitto oli aloittanut suurhyökkäyksen.
Pentti Nakari kertoo, että ilmatorjuntakomppaniaan kuuluvat veivät yön aikana eri kaupunginosiin lappuja, joissa kerrottiin milloin alue evakuoidaan, milloin oltava lähtövalmiina ja mitä voi ottaa mukaan.
— Ihmisiä vietiin Satamatorin rannasta lotjalla, ilmeisesti Mikkeliin. Hinaajat vetivät lotjia, joita oli monta peräkkäin.
Nakarin äiti ja nuoremmat sisarukset siirtyivät lotjakyydillä Mikkeliin, ja sieltä matka jatkui Oripäähän lähelle Turkua.
Lauantaina 1. heinäkuuta Lappeenrannan tavara-aseman pommituksen uhreja muistetaan kello 12.45. Rautatieaseman edessä olevaan puistoon istutetaan muistotammi ja sen eteen laitetaan kivipaasi. Tilaisuuden järjestävät Lappeenrannan sotaveteraanit ja Lappeenrannan rintamaveteraanin yhteistyössä sotaorpojen kanssa.
Lähteenä on käytetty myös teoksia Lappeenrannan kaupungin historia, toinen nide, 1917—1966 ja Åke Nordström: Pommit putoavat — Lappeenranta liekeissä 1939—1944.