Petteri Värtö
Maria Mustranta hyppyyttää kuopustaan terassilla Lappeenrannan satamassa. Kolmikuinen Konsta on kolmas lapsi freelancetoimittajan perheessä. Parin kuukauden päästä Mustrannan käsissä on uuden perheen esikoinen.
Esikoinen on elokuussa julkaistava kaunokirjallinen romaani, jonka kasvualustaa Lappeenranta on ollut.
— Tarina vaati miljöökseen muuta kuin ison kaupungin, ja Lappeenrannasta on minulle jäänyt hyvä fiilis, Mustranta sanoo.
Kaupunki jätti jälkensä, kun Mustranta työskenteli määräaikaisena toimittajana Etelä-Saimaassa kesän ja loppuvuoden 2002. Edellisen visiitin hän teki Lappeenrantaan vuonna 2007.
— Pengoin poliisin arkistoa huumejuttua varten.
Poliisi on esikoiskirjan Sokeita hetkiä päähenkilö, mutta huume- tai muiden rikossotkujen sijasta kirjassa selvitellään hyvän ja pahan välistä eroa.
— Poliisi on oikean ja väärän ammattilainen ja sopiva tämän teeman keskushahmoksi.
Poliisin rooli hyvässä ja pahassa on Jari Aarnion oikeuskäsittelyn myötä ollut valtajulkisuutta. Mustrannan Juhani-poliisi poikkeaa tuomitusta Aarniosta siinä, että tekee pahaa vahingossa ja potee syyllisyyttä tehdystä vääryydestä.
Romaanin alkulähde oli Mustrannan Image-lehteen tekemä juttu huumeiden salakuljetuksesta, jota varten hän viimeksi kävi Lappeenrannassa. Yhden elementin tarinaan tuo Muiden elämä -elokuva (2006), joka kertoo salakuuntelusta Itä-Saksassa.
— Päähenkilöni tekee telekuuntelua.
Psykologinen romaani ei ratsasta dekkaripiirteillä, eikä poliisihahmoa ole rakennettu fiktiivisen Kari Sorjosen imussa.
— Kirjan kirjoittaminen alkoi jo vuonna 2008, mutta sen eteneminen on ollut pienten lasten äidille hidas prosessi.
Lapsiperheen kiireet ovat ehkäisseet perehtymisen Lappeenrantaa hyödyntävään tv-dekkariinkin.
— Sorjonen on tuttu lähinnä valtakunnan median jutuista. Sarjan jaksojen katsomisesta on ollut miehen kanssa puhetta, mutta se on jäänyt.
Toimittaja istuu Lappeenrannassa silti syystä, joka tuo mieleen juuri Sorjos-kierrokset: tapahtumapaikat ja niiden oikeellisuus. Mustranta on kiertänyt katsomassa Isoa-Kristiinaa, Kimpistä ja Prismaa sekä kuljeskellut Kauppakatua.
— Päähenkilön kotipaikka muuttui perehtymisen myötä Leiriksi, ja Kimpisessä tapahtuu iso ampumiskohtaus, kirjailija kertoo romaanin tunnistettavista paikoista.
Suomalaiselle lukijalle on tärkeää kartta- ja miljöökuvausten tarkkuus.
— Kirjoitin karttojen ja muistikuvien mukaan, enkä halua virheitä.
Toinen puhuttava asia on murre. Mustranta pehmentää oikeakielisyysjääriä käyttämällä kertojaa ja paikallisia persoonallisuuspronomineja.
— Kaikki muu on yleiskieltä.