Teksti Terhi Kinnunen, kuvat Elena Liseytseva, Minna Mänttäri ja Etelä-Karjalan museo
Kimmeltävä kristallikruunu. Sen lappeenrantalainen Hilkka Laine näki joka aamu kävellessään Pikisaaresta töihin Snellmaninkadun ja Valtakadun kulmassa sijaitsevan Kinnusen talon ohi.
— Olen uskovainen ihminen, ja sanoin siinä, että Jumala anna minulle tuo asunto, haluaisin asua siinä.
Puolisen vuotta myöhemmin Laineelle soitettiin ja kerrottiin, että Kinnusen talossa asunut perhe oli muuttamassa pois.
Laineen perhe muutti 153 neliön asuntoon, jossa oli kaksi makuuhuonetta, iso olohuone, keittiö sekä kaksi pientä huonetta tornissa. Keittiössä oli puuhella ja olohuoneessa sekä yhdessä makuuhuoneessa kaakeliuuni. Palotarkastaja antoi luvan käyttää niitä.
— Se oli asunto, jota me kaikki rakastimme.
Suutarimestari Pekka Kinnunen osti tontin Aleksanterinkadun (nykyinen Valtakatu) ja Snellmaninkadun kulmasta vuonna 1908. Sitä vastapäätä sijaitsevan tontin, jolla nyt sijaitsee Lounaksen talo, Kinnunen oli ostanut vuonna 1891.
Jugendtalon piirustukset Kinnunen tilasi rakennusmestari Pekka Roihalta. Talo valmistui vuoden 1909 lopulla.
Ensimmäinen kerros oli jaettu eri kokoisiksi verstas- ja myymälätiloiksi. Kinnusen suutarinverstas sijaitsi Snellmaninkadun puolella, pihan puolella.
Kinnusen kenkäkauppaan mentiin sisälle katujen kulmassa sijaitsevasta ovesta.
Snellmaninkadun puolella sijaitsi rukoushuone, sillä Pekka Kinnunen oli uuslestadiolainen.
Toisen kerroksen suurissa asunnoissa asuivat Pekka Kinnunen perheensä kanssa sekä hänen poikansa Sulo ja Urho Kinnunen perheineen.
Vuonna 1927 taloa remontointiin ja asuinhuoneiden pesutiloihin asennettiin lämmityslaitteet. Kaikkiin asuntoihin kuului wc sekä kylpyhuone, jossa oli amme.
Vuonna 1909 Pekka Kinnusen valmistamat naisten varsikengät voittivat kultamitalin Pariisin maailmannäyttelyssä. Samana vuonna Kinnusen talossa avautui elokuvateatteri Merkurius. Se oli yksi Lappeenrannan ensimmäisistä elokuvateattereista, ensimmäinen oli ”elävien kuvien teatteri Pohjola” Kuninkaankatu (nykyään Koulukatu) 2:ssa.
Vuonna 1914 Kinnunen alkoi valmistaa sotilassaappaita Venäjän valtiolle, ja rakennus muuttui kenkätehtaaksi. Venäjän valtio oli Kinnusen asiakas Venäjän vuoden 1917 vallankumoukseen saakka.
Vuonna 1910 Kinnusen talosta sai ostaa ”terveellistä kuhnen-parantoleipää ja laskiaispullia” H. Vuorion sivumyymälästä. Muutamia vuosia myöhemmin taloon muutti Antti Baggen leipomon myymälä sekä valokuvaamoliike ja valokuvakorttitehdas Uolevi. Kansan Äänessä vuonna 1912 olleen ilmoituksen mukaan valokuvaamon ”työ ei ole ensiluokkaista, mutta parhaita Lappeenrannassa”.
Talossa on myös ollut yksi kaupungin ensimmäisistä lastenvaateliikkeistä, siellä on voinut opetella ompelukoneen käyttämistä ja käydä kahvilla.
Laineella, 67, on talosta paljon onnellisia muistoja lähes 19 vuoden ajalta. Siellä on vietetty yhden Laineen tyttären häitä ja monia lasten lakkiaisia ja valmistujaisia.
Talon ohi kulkevalla Snellmaninkadulla on vilkas liikenne. Laineen mukaan liikenteen ja ihmisten ääniin tottui nopeasti.
— Jotenkin oli turvallista, kun tiesi, että ympärillä on ihmisiä.
Laine koki yhteisöllisyyttä muiden asukkaiden ja yrittäjien kanssa. Sisäpihalla istuttiin ja juteltiin. Alakerran lounaskahvila El’sissä käytiin syömässä.
Alakerrassa oli pitkään kangaskauppa, jossa Lainekin piipahti usein.
— Se oli kohtaamispaikka. Siellä käytiin haastelemassa.
Kinnusen talo on Laineen mielestä erkkereineen, torneineen ja mehiläisreliefeineen Lappeenrannan kaunein talo. Korkeat huoneet ja yksityiskohdat tekevät siitä viehättävän. Eikä näkymässä isosta asunnosta ollut moitittavaa.
— Olohuoneen ikkunasta näkyi Valtakatu päästä päähän. Liikenneympyrän joulukuusi näkyi ja kadun jouluvalot, Laine kertoo.
Hän muistelee sateista juhannusaattoaamua.
— Koko kaupunki oli ihan märkä, eikä Valtakadulla näkynyt ristin sielua. Menin olohuoneeseen, avasin ikkunan, koko kaupunki näkyi. Oli ihana tunnelma. Istuin varmaan puoli tuntia ikkunan äärellä ja katselin ulos.
Kolmisen vuotta sitten Laineen mies kuoli. Siinä vaiheessa perheen lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa. Niinpä Laine muutti pienempään asuntoon Kinnusen talossa. Siinä hän asui kaksi ja puoli vuotta.
— Sekin oli ihana asunto.
Tämän vuoden huhtikuussa Laine muutti kerrostalokaksioon lähelle satamaa, ja Laineen poika muutti morsiamensa kanssa Kinnusen talon kaksioon.
Nykyisessä asunnossa on parveke, jonka puuttuminen on Laineen mielestä Kinnusen talon ainoa huono puoli.
— Tunnelmaa ei saa mihinkään muuhun taloon. Minulla on ikävä sitä.
Kinnusen talo pitäisi Laineen mielestä peruskorjata, ei purkaa.
— Vaikka remontti tulisikin kalliiksi, sillä on suojeluarvoa. Minulle siinä talossa on elämän muistojen arvo.
Samaa mieltä on Maija Vattulainen, joka työskentelee Kinnusen taloon viime syksynä muuttaneessa Terapiatilassa. Siinä toimii seitsemän psykoterapeutin yhteinen vastaanotto.
— Ajatus, että tämä purettaisiin kokonaan, tuntuu ihan kauhealta. Tämä on omaleimainen talo.
Välittäjä osasi tarjota Kinnusen talon tiloja etsijöille. Psykoterapeutit olivat pitkään etsineet sopivaa tilaa, johon mahtuisi useita vastaanottohuoneita, joihin käynti olisi eteisestä, kertoo Vattulainen.
— Tämä on ystävällinen talo. Tämä luo ihmisille rauhaa. Yksi asiakas sanoi, että tänne voisi piipahtaa rauhoittumaan. Täällä voi pysähtyä ja viipyillä.
Vanhan talon korkeissa huoneissa ja yksityiskohdissa on jotain kiehtovaa. Vattulaisen mukaan esteettinen ympäristö on tärkeää ihmisten hyvinvoinnille.
— Haluamme jatkaa vuokralaisina, me olemme tyytyväisiä.
Vattulaisen mielestä jugendtalo tarvitsisi nykyistä enemmän huolenpitoa.
— Tämä rakennus ansaitsisi entisöinnin.
Kinnusen talo, sen vieressä sijaitseva Lappeenrannan Energian entinen talo sekä vastapäätä sijaitseva Lounaksen talo muodostavat Vattulaisen mielestä säilyttämisen arvoisen kokonaisuuden.
— Tarvitseeko tämä kaupunki lisää rumuutta ja kulmikkuutta?
Vattulainen kertoo, että hän saattaa jäädä työpäivän jälkeen keittämään teetä tai oleilemaan. Sellaista hän ei ole kokenut aiemmissa työpaikoissaan.
Myös piha on hänestä liikuttava. Maksaruoho, syreeni ja kielo sinnittelevät siellä.
Lähteinä käytetty myös
Mervi Kansosen ja Arja Roivaisen teosta Wähittäis- ja paljottaiskauppa tarpeellisilla teoksilla (2004) sekä Kari Jormakan teosta Lappeenrannan merkittävät rakennukset (1984).
Jutun kirjoittaja ei ole sukua Kinnusen talon omistajille.
Kinnusen jugendtalo
Suutarimestari Pekka Kinnusen rakennuttama.
Rakennusmestari Pekka Roihan piirtämä kaksikerroksinen jugendrakennus.
Valmistui vuonna 1909.
Ensimmäinen kerros on tehty tiilestä. Toinen kerros on vaakahirrestä salvottu.
Edustaa suippokärkisine torneineen, naturalistisine ornamentteineen ja pyöreine oviaukkoineen jugendin alkuvaihetta.