Sari Pullinen
Sopivat ihmiset ovat aina sopivassa kohdin ohjailleet Arto Mylläristä ottamaan seuraavan askeleen. Ja Myllärinen on kuunnellut heitä.
Sillä tavalla hänestä tuli ohjaaja, ensin nuoriso- ja sitten teatteriohjaaja.
Ennen rippikouluikää Arto oli ujo maalaispoika, jolle riitti seuraksi suurinpiirtein vain traktori kotikylässä Lappeenrannan Saarnialassa.
— Itkin rippileirillä odottaen pääsyä kotiin. Mutta se leiri ja etenkin isosena oleminen sen jälkeen veivät arkuuteni, Myllärinen muistelee.
Hämeenlinnaan mies muutti Sipoosta viisi vuotta sitten, avioliiton päätyttyä. Nykyisen kotikaupungin logistinen sijainti on erinomainen ohjaajalle, jonka työkenttä on koko Suomi.
Nyt hänet tuo Lappeenrantaan Ilon juuret ja sen jälkeen Parikkalaan Riemuvaurio — kaksi näytelmää, jotka hän on käsikirjoittanut ja ohjannut.
— Ilolla liikun täälläpäin.
Nuoriso-ohjaaja Myllärinen löysi teatteriin aikoinaan sanomalehti-ilmoituksen avulla. Siinä etsittiin Timoa Seitsemään veljekseen.
— Toi on ihan kuin mä, Myllärinen huomasi.
Hän päätti huvikseen mennä lukukokeeseen. Raadissa istunut mies keskeytti Myllärisen lukunäytteen aika nopeasti.
Myllärinen luuli epäonnistuneensa, mutta Timo olikin löytynyt.
Se mies oli Paavo Liski, ja hänestä tuli Myllärisen mentori ja työtoveri vuosikymmeniksi.
Uran edetessä Mylläriselle on muodostunut profiili historiallisten ja hengellisten näytelmien käsikirjoittajana ja ohjaajana. Hän on tutkinut näyttämöllä niin Johannes Virolaista, Zacharias Topeliusta kuin Aleksis Kiveäkin.
Pariin—kolmeenkymmeneen vuoteen hänen ei ole tarvinnut hakea töitä, vaan hänellepäin soitetaan. Ja kun hän kysyy produktioihinsa näyttelijöitä, vastaukset ovat myönteisiä.
— Olen tehnyt myös kesäteatterihumppaa, mutta kyllä minut tunnetaan kristittynä ohjaajana, enkä sitä vähättele. Olen saanut hengellisen pohjan Lappeelta. Mies, jonka toisinaan naulitsen ristille, on sovittajani, Myllärinen tunnustaa.
Hän viittaa ohjaamiinsa Ristin tie -pääsiäisspektaakkeleihin, jonka hän ohjaa taas ensi keväänä Lappeenrantaan.
Ohjaajan tärkeimpinä ominaisuuksina Myllärinen pitää heittäytymis- ja riskinottokykyä.
— Kärsivällisyys ja karjalainen luonne ovat eduksi, kun ohjaa yhtaikaa ammattilaisia ja harrastelijoita. Mikään taide ei ole niin tärkeää, että kävelisin ihmisen yli.
Myllärinen toivoo, että Ilon juuret -näytelmä auttaa ihmisiä oman elämänsä hyväksymisessä ja sen huomaamisessa, että vaikka mitään ei ole omistanut, mitään ei ole puuttunutkaan.
Ohjauksistaan hän tekee samanlaisia kuin elämä on: vuorotellen nauretaan ja itketään.
— Tietoisesti välitän töilläni toivoa. Kunpa arjessa osattaisiin nähdä elämän hyvyys.