Vesa Salminen
Kimpisen katsomossa istuu kaksi suomalaisen yleisurheilun kalleimpia aarteita varjelevaa valmentajaa. Petri Ruotsalaisen valmennettava on MM-kisoissa ja Jarmo Viskarin kotona.
Ruotsalaisen valmentama Simo Lipsanen rikkoi pari viikkoa sitten 22-vuotiaiden EM-kisojen hopeahypyllään kolmiloikan Suomen ennätyksen ja virittelee itseään Lontoon MM-kisojen loikkakarsintaan.
Viskarin valmentama kestävyysjuoksija Alisa Vainio on pari kesää taistellut erilaisten vaivojen kanssa ja rakentaa rakettimaisesti nousuun lähteneen uransa perustaa uudelleen. Kärsivällisyyttä vaaditaan enemmän kuin huippu-urheilijalta ja hänen valmentajaltaan olisi edes kohtuullista vaatia.
Simo Lipsasen kehitys on näyttänyt tasapainoisen urheilijan eteenpäin menolta, eikä pahoja loukkaantumisia ole ollut.
– Hyppytekniikka on kehittynyt. Harjoittelun määrää ja laatua nostettiin, ja mukaan otettiin selkeitä lepopäiviä. Jatkossa harjoitusmääriä ei tarvitse hirveästi nostaa, Ruotsalainen sanoo.
Viiden päivän treeniputket vaihtuivat neljäksi päiväksi, ja voimaharjoittelun määrää nostettiin kahdesta kolmeen kertaan viikossa.
– Simo on siitä hyvä urheilija, että hän uskaltaa levätä.
Ruotsalainen näkee vielä paljon kehittämisen varaa hyppääjän voimanhankinnassa. Sen sijaan kyky sietää paineita ja realistisuus omaa tekemistä kohtaan ovat LUM:n loikkaajan vahvuus.
– Hän ei varmasti mieti kotona kolmiloikkaa maatessaan uuninpankolla.
Viskari aloitti Alisa Vainion valmentajana viime vuoden elokuussa. Hänellä on käsissään urheilija, jonka harjoittelun laatu on huippu-urheilijan tekemistä. Rajojen ja ennätysten rikkominen vaatisi vain ehjän harjoituskauden.
– Väistämättä kestävyysurheilussa tulee jossain kohtaa vaikeuksia. Kestävyysurheilu vaatii määrää.
Viskarin mukaan urheilijasta ei voi tietää, missä maksimi on, vaan vasta harjoittelu paljastaa potentiaalin. Hän uskoo, että porukassa harjoitteleminen vie urheilijaa eniten eteenpäin.
– 15-16-vuotiaat voivat harjoitella samalla tavalla, mutta toinen heistä lähtee kehittymään.
– Minna Kainlauri oli piirikunnallisen tason juoksija, kunnes hän alkoi juosta pitempiä ja pitempiä matkoja, ja hänestä tuli kansallisen tason maratoonari, Viskari kuvaa yhden kokeneemman urheilijan tietä.
Molemmat valmentajat keskustelevat urheilijan kanssa syksyllä, miksi kävi näin, miten on mennyt ja onko luottamus yhä vankka. Ruotsalaisen mukaan omaan systeemiin pitää luottaa ja tehdä työtä niin, että molemmilla, urheilijalla ja valmentajalla, on hyvä olla.
– Simon kohdalla kaikki ennusteet ovat todella hyvät. Jos ei tule pahoja loukkaantumisia, uskon, että kohti kansainvälistä kärkeä mennään.