Kuukausi: lokakuu 2017

Koulutus. Päätös vahvistaa nykykäytännön lainmukaiseksi. Valtionapuja peritään takaisin ainakin 183 000 euroa.Koulutus | Päätös vahvistaa nykykäytännön lainmukaiseksi. Valtionapuja peritään takaisin ainakin 183 000 euroa.

Lappeenranta. Tuomarit selvittävät, miten suunniteltu rakentaminen vaikuttaisi alueen kaupunkikuvaan. Kiista rakennusoikeudesta on jatkunut jo vuosikymmeniä.

Sari Pullinen

Ensi toukokuussa tulee kuluneeksi sata vuotta kirjailija Marjatta Kurenniemen syntymästä. Taipalsaarella tämä huomioidaan tänä syksynä alkaneella Taipalsaari Marjatan ja lasten silmin -hankkeella. Varhaiskasvatuksessa muun muassa kerrotaan lapsille Kurenniemen tarinoita ja satuja. Tavoitteena on tutustuttaa lapsia paitsi Taipalsaarellakin kirjoittaneen Kurenniemen satuihin myös ylipäätään suomalaiseen kirjallisuuteen. Ensi toukokuussa Taipalsaaren kirjastoon kootaan aiheesta näyttely. Kaksi vuotta sitten valmistunut Satulaivan päiväkotikin vaalii Kurenniemen perinnettä. Taiteilija Erika Kallasmaan lattiataideteos perustuu Kurenniemen satujen hahmoihin. Lapsiryhmillä on sellaisia nimiä kuin Nappulavuori, Pilvipaimenet, Vadelmatalo ja Puuhiset. Kurenniemi kuului etenkin 1960-luvulla syntyneiden mielikirjailijoihin. Hänen erikoisalanaan on pidetty luontosatuja ja kielellä leikkivää nonsenseä. Tuotannossa on filosofisia ja yhteiskunnallisiakin sävyjä. 1955 ilmestynyt Puuhiset-kirja jäi syrjään, koska siinä nähtiin yhtymäkohtia Suomeen ja Neuvostoliittoon. Uusi painos otettiin viime vuonna.

Taipalsaari. Luonto ja maalaiselämä antoivat Marjatta Kurenniemelle kirjoitusrauhan sekä aiheita satuihin. Viittä lastaan epäsovinnainen äiti kannusti itsensä ilmaisemiseen.

Lappeenranta. Taiteilijaryhmä neuvottelee kiinteistön omistavan Osuuspankin kanssa. Kulttuuritila palvelisi monia erilaisia käyttäjäryhmiä.

Elokuva. Kino Pattery rakentaa leffateatterin jokaiseen esityspaikkaan. Elokuvien esittäminen on varojen keräystä Parikkalan teatteriyhdistykselle.

Liikuntatoimen budjetti ei nykyisellään kestä urheilutalon ja keilahallin peruskorjausta sekä uuden liigajäähallin rakentamista. Rahat olisi suotavaa löytää etukäteen.

Valtuutetut. Etelä-Karjalassa kolmella kuntapäättäjällä on rikostuomio lähivuosilta. Imatralaisella valtuutetulla niitä oli kaksi.

Petteri Värtö

Michael Cooney: Puhtaana käteen. Ohjaus: Iiris Rannio. Keskeisissä rooleissa: Seppo Merviä, Samuli Punkka, Helka Periaho, Sanna Kemppainen, Jussi Johnsson, Aija Pahkala, Jarno Kolehmainen. Ensi-ilta Lappeenrannan kaupunginteatterissa 20.10. Työttömyys on työtä arvostavassa kulttuurissa tragedia ja työn kautta itsensä määrittelevälle aina henkilökohtainen häpeä. Se voi johtaa syrjäytymiseen ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita hyvinvointivaltio yrittää ehkäistä kehittämällä moninaisia tukitoimia. Yksi näistä on rahallinen apu. Michael Cooneyn farssi Puhtaana käteen vyöryttää yksilöllistä häpeää toiseen suuntaan. Päähenkilö Erkki Lehtinen on työttömäksi jouduttuaan hyödyntänyt perusturvaa idearikkain tavoin, mutta on luopumassa järjestelmällisestä valehtelusta samalla, kun järjestelmä alkaa tutkia tukia tarkemmin. Lähtöasetelman voi tulkita yhteiskunnalliseksi, mutta farssin tavoite on tietenkin kokonaan toinen. Puhtaana käteen on mahdollisimman helposti sulavaksi hullutteluksi työstetty vauhtinäytelmä, joka tarjoaa runsaan parin tunnin unohduksen teatterin ulkopuolella väijyvästä syksyisestä ilmanalasta.

Puhtaana käteen on näyttämökuvaltaan staattinen. Farssien tapaan se pyörittää näyttämön sijasta henkilöitään tilanteista toiseen ja vie heitä ojasta allikkoon. Näytelmän fyysinenkään vauhti ei varsinaisesti huimaa päätä, sillä tekstin rytmissä on kaikki tarinan liikkeeseensä tarvitsema tempo. Valhe ja väärinkäsitys seuraavat nautittavasti toistaan ja pinoavat romahtavaa rakennelmaa ihanaan absurdiin saakka. Ensi-iltayleisön tikahduksen partaalle vieneet naurut syntyivät transvestismista, vainajista ja tutuilla stereotypioilla jonglööraavista sosiaalitantan ja parisuhdekonsultin hahmoista. Toteutus ei silti täysin usko absurdiikan vetovoimaan eikä tekstin tempoon. Toinen näytös sisältää hulluttelua alleviivaavia tanssillisia välikkeitä, jotka vetävät tarinankuljetusta ohjaksista. Ja lopun Benny Hill -tyylin juoksentelu tuntuu aikansa eläneeltä näinä #metoo-kampanjan jälkeisinä aikoina.

Teatterin ensemble on alkusyksystä ollut julkisuuden valokeilassa myös näyttämön ulkopuolella. Puhtaana käteen tarjoaa taiteelliselle työryhmälle mahdollisuuden päästellä höyryjä yleisön edessä. Siihen tartutaankin tanakasti: teatterin edellinen farssi oli Ray Cooneyn Riemurahat keväällä 2013. Näytelmän hahmogalleria on tekijöille kiitollinen, koska jokaisella on vain yksi rooli, jota työstää. Farssissa kasvaa henkilöiden sijasta yleensä vain näiden epätoivo, ja tätä tuskaa ensemble rakentaa toimivasti, vaikka näyttelee enemmän yleisölle kuin toisilleen. Rytmi on siis sisäistetty hyvin. Puhtaana käteen on suoraviivaista ajanvietettä. Sen vetovoima puree, jos heittäytyy farssin vietäväksi, eikä pitele mistään kiinni. Matalammaksi teatterin kynnys ei tästä enää tule. Hyvää: Tekstin rullaavan tiivis tempo. Huonoa: Tarpeettomat välikkeet ja Benny Hill -musiikki. Erityistä: Puhtaana käteen on parhaillaan myös Hämeenlinnan kaupunginteatterin ohjelmistossa.

Farssi. Michael Cooney kirjoittaa peribrittiläistä farssia. Sekä isä että poika Cooney ovat tuttuja nimiä eteläkarjalaisilla näyttämöillä.