Petteri Värtö
Sieltä kuuluu perkeleellinen pulina. Tuntemattoman sotilaan Lahtisen tokaisu tulee mieleen, kun kuuntelee Saimaan ammattiopiston auditoriossa elokuvan alkua odottelevaa yleisöä.
Salissa on iltamameininkiä, jota teatterissa tapaa harvoin.
Hyväntuulinen puheensorina on tuttua parikkalalaiselle Kino Patterylle. Se kuljettaa liikuteltavaa elokuvakalustoaan neljättä vuotta ja rakentaa tarvittaessa leffojen katsomiselle otollisen paikan niin kouluille, kunnantaloille kuin työväentaloillekin.
— Ihmiset tykkäävät, ja vastaanotto on hyvä, toimintaa pyörittävä Harri Rissanen kertoo.
Erityisen hauskoja ovat Lappeenrannan-keikat. Ne alkoivat levittäjäyhtiö Nordiskin ja teatteriketju Finnkinon lipputulojen jakamista koskevasta kiistasta.
Pulinaa ennen tapahtuu paljon. Harri ja Riitta Rissanen ajavat kodistaan Parikkalan kunnantalolle Harjulinnaan, kantavat kaluston — digiprojektori ja serveri, kuusi kaiutinta ja vahvistin sekä valkokangas — kyytiin ja lähtevät esityspaikalle.
— Ne mahtuvat pakettiautoon, jos valkokangasta ei tarvita, Harri Rissanen sanoo.
Pystytys kestää tunnin, kaksi ja edellyttää kahta vahvaa ihmistä.
— Vaimon kanssa tavallisesti teemme sen.
Toiminta työllistää myös nuoria parikkalalaisia.
Päivät voivat venyä. Rissanen kertoo ensimmäisestä Lappeenrannan-käynnistä lokakuun alussa:
Pariskunta lähti kotoa aamukahdeksalta ja palasi takaisin iltakymmeneltä. Välissä oli kolme esitystä yliopistolla.
— Kuorman purku jäi aamuun.
Kino Patteryn toiminta alkoi syksyllä 2014. Movie Company Alatalo, joka oli kiertänyt näyttämässä elokuvia Etelä-Karjalan itäpäässä, lyhensi reittiä. Parikkala ja Rautjärvi olivat vuoden ilman elokuvia. Parikkalan teatteriyhdistys päätti toimia.
— Parikkalan yleisömme on pääsääntöisesti ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta käydä elokuvissa muualla tai jotka ei halua ajaa 60 kilometriä elokuviin Imatralle tai Savonlinnaan.
Rainojen esittäminen on siis kulttuurista hyväntekeväisyystyötä.
Työtä myös tehdään tällä tyylillä. Kino Pattery pyörii talkoilla oman ammatinharjoittamisen ohessa.
— Jos maksaisi palkkaa tekijöille, Lappeenrantaan asti ei kannattaisi tulla, ammattiopiston aikuisten prosessipuolen opettaja Rissanen laskee.
Nuoret saavat palkkaa, muut vain kilometrikorvauksen. Verottaja vie kymmenen prosenttia, levittäjä 40—50. Loppu on hyvää teatteriyhdistykselle.
Lappeenrannassa sitä kertyi viime viikonloppuna, jos jokaisessa näytöksessä oli 160 katsojaa.