Sari Pullinen
Isä ja poika Cooneyn näytelmät ovat brittifarssien aatelia. Niitä on nähty tasaiseen tahtiin eteläkarjalaisilla näyttämöillä, ja ensi perjantaista lähtien nähdään taas. Silloin ensi-illassa on Lappeenrannan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä pojan eli Michael Cooneyn farssi Puhtaana käteen.
Hänen isänsä Ray Cooneyn tekstejä on esitetty Lappeenrannassa viimeksi vuonna 2013, silloin kahdella näyttämöllä: harrastajaryhmä Studio teatteri esitti näytelmän Juokse lempesi edestä ja kaupunginteatteri näytelmän Riemurahat.
Kun pikkujoulukausi lähestyy, teatteri haluaa tarjota yleisölleen kevyttä ohjelmaa, mikä tarkoittaa musikaalia, farssia tai komediaa.
— Ei farssin tai muidenkaan tuotantojen suhteen ole sääntöjä tai säännöllisiä syklejä, kaupunginteatterin johtaja Timo Sokura kertoo.
Ohjaaja Iiris Rannio määrittelee, että farssi yhdistää vakavaa ja hauskaa, ja luonnehtii Puhtaana käteen -näytelmää brittifarssiksi tyypillisimmillään. Keskellä näyttämöä on sohva ja sen ympärillä paljon ovia, jotka käyvät rytmikkäästi.
Michael Cooney on koonnut tähän tekstiin parhaat palat isänsä näytelmistä. Juonenkaaret ovat polveilevia ja pitkiä.
— Michael Cooneyn näytelmissä ei juoksennella alasti, ja naiset ovat niissä yhtä teräviä kuin miehet. Vanhemmissa farsseissa yritetään hauskuttaa aviorikoksilla ja bimboilla. Ne eivät iske minun huumorintajuuni, Rannio sanoo.
Kotimainen farssitarjonta on jokseenkin olematonta. Teatteri saa toisinaan kotimaisia farssitekstejä luettavaksi, mutta usein niissä perustilanne ei ole tarpeeksi hyvä kantaakseen.
Farssin tekeminen on tarkkaa työtä sekä ohjaajalle että näyttelijöille. Rannio vertaa farssia musiikkiin, jossa jokainen nuotti soitetaan. Komediasta farssin erottaa nopea rytmi.
Näyttelijä Samuli Punkka, joka nähdään hankalaan tilanteeseen joutuvan alivuokralaisen roolissa, kuvailee farssia tarkaksi palapeliksi.
— Fiilispohjalta pystyy menemään vain silloin, kun on näyttämöllä kahdestaan jonkun kanssa. Kun siellä on useita, rytmin on oltava tarkkaa, Punkka kuvailee.
Komiikka syntyy väärinkäsityksistä ja tietämättömyydestä. Yleisö tietää enenmmän kuin katsoja.
Puhtaana käteen -näytelmän aihepiiri on kuin suoraan viime päivien lööpeistä.
Uutisaiheeksi ryöpsähtivät työttömät, jotka käyttävät työttömyysturvaa hyväkseen. Näytelmässä työttömäksi jäänyt Erkki (Seppo Merviä) on elättänyt itseään sosiaaliturvahuijauksilla kaksi vuotta.
Sosiaalitarkastaja oli alkuperäistekstissä mies, mutta tässä versiossa hän on nainen.
Puhtaana käteen, ensi-ilta pe 20.10. klo 19, Lappeenrannan kaupunginteatteri, Kaivokatu 5, Lpr.