Sari Pullinen
Historian tapahtumat heräävät eloon Marika Kesselin mielessä. Monet hänen viime vuosina laatimistaan käsikirjoituksista kertovat menneistä ajoista, kuten Kehruuhuone 200 viime vuonna ja Sibelius 150 -konsertti pari vuotta sitten.
Niin myös lauantaina ensiesityksensä Imatralla saava Kolme tarinaa koskesta. Sen esittää naiskuoro Imatran Immet.
Immet, Sari Kaasinen ja Lappeenrannan musiikkiopisto ovat Kesselille tuttuja yhteistyökumppaneita. Ja yhteistyö jatkuu. Helmikuuksi valmistuu musiikkiopiston kanssa Lelukaupan taikayö –lastennäytelmä, ja muitakin suunnitelmia on vireillä tulevalle vuodelle.
Immet tuli tutuksi Kesselin Imatran-työvuosina.
— Impien johtajan Hanna Saarelan kanssa pallottelimme ideoita koskitarinaan. Tykkään, että on olemassa faktaa, jolle voi rakentaa, Kesseli sanoo.
Kuoron esitettäväksi syntyi kokonaisuus, jossa on sekä surullista että hulvatonta historiaa ja lisäksi kotiseutuhenkeä.
— Se hulvaton osa kertoo teknikko Vilho Silfverbergistä. Hän hankki 1920-luvulla Valtionhotellista 3 000 korkkia ja rakensi niistä puvun koskenlaskua varten. Ja selvisi laskusta hengissä, Kesseli päivittelee.
Varsinainen kirjoitustyö käy Kesseliltä nopeasti, mutta tarinan kypsyttelyaikoja hän kuvaa kauheiksi.
— Olen kuukausikaupalla ahdistunut. Opiskelijoitani neuvoisin sellaisessa tilanteessa ottamaan vaan kynän käteen ja aloittamaan, mutta itse en siihen pysty.
Hän etsii teksteihinsä hahmon omaa ääntä ja tapaa puhua.
— Aluksi kirjoitin juontoja koulun juhliin. Aika pian ryhdyin tekemään tunnin mittaisia musikaaleja. Moz250art vuonna 2006 musiikkiopiston kanssa oli ensimmäinen, jonka tein Lappeenrantaan.
Sitten häntä pyydettiin tekemään lisää.
— Kouluun on pakko kirjoittaa itse, sillä nuorten näytelmiä on hirveän vähän. Myös opiskelijat ovat kiinnostuneita käsikirjoittamisesta.
Kesseli on suorittanut teatteriopintoja ja ohjannutkin useita esityksiä. Hänen ansiostaan lyseolaisilla on hyvät mahdollisuudet opiskella teatteria.
— Tänä syksynä teatterin peruskurssille ilmoittautui lähes 60 opiskelijaa. Noin kolmasosa työstäni on teatterin opetusta.
Lapsuudenkodin ilmapiirillä voi olla jotakin tekemistä luovuuden kanssa.
— Minä soitin pianoa ja siskoni Marjukka (Pola) viulua. Molemmat harrastimme myös kuoroa ja naisvoimistelua. Omalle tekemiselle oli lapsuudenkodissa tilaa, Kesseli muistelee.
Pianoharrastus on Kesseliltä sittemmin jäänyt, mutta nykyään hermot saa lepuutettua ukulelella.
Marika Kesseli
Syntynyt 1970 Juvalla, asuu Lappeenrannan Kanavansuulla.
FM, äidinkielen ja teatterin opettaja Lyseon lukiossa Lappeenrannassa.
Perheessä aviomies ja tytär sekä kaksi koiraa.
Harrastukset: teatteri, koirailu-ulkoilu, neulominen ja virkkaaminen.