Categories
Artikkelit

Näkyvyyskin on arvokasta

Sopimukset. Kaupunginteatteri ja sen yhteistyökumppanit eivät aina jaa yhteistuotantojen lipputuloja. Jokainen sopimus on omanlaisensa.

Sari Pullinen

Lappeenrannan kaupunginteatterin ja paikallisten harrastaja- ja ammattilaisryhmien väliset yhteistyösopimukset räätälöidään kullekin tuotannolle omanlaisiksi.

Lipputulot jäävät joissain tuotannoissa kokonaan kaupunginteatterille, joissain ne jaetaan. Teatteri hoitaa yleensä lipunmyynnin, katsojien tilastoinnin sekä tekijänoikeusmaksut.

— Teatterilla on haasteelliset lipputulotavoitteet. Pyrimme siihen, että yhteistuotannoissa tulot tulevat meille, sehän myös ottaa yhden oman tuotannon paikan. Vuokraa ei yleensä peritä, ja sekin on peruste sille, että teatteri saa tulot, Lappeenrannan kaupunginteatterin toiminnanjohtaja Maarit Welin selvittää.

 

Lappeenrannan tanssiteatteri ja kaupunginteatteri ovat sopineet Sudenmorsiamessa jakavansa lipputulot tietyin osuuksin, samoin Teatteriyhdistys Kesy Piirakan paluu 6:ssa.

Tanssiteatteri tuottaa Sudenmorsiamen puvustuksineen ja lavastuksineen, ja oma mies, Aapo Stavén, tekee valosuunnittelun.

— Tällainen esityspaikka on ehdottomasti hyvä, kun meillä on vasta ensimmäinen toimintavuosi, Stavén kiittää.

Samaan tapaan on sovittu Kesyn kanssa: teatteri tarjoaa tilat ja teknisen henkilöstön, Kesy vastaa teoksen sisällöstä ja näyttämötoteutuksesta. Kesy on palkannut ohjaajan, skenografin ja äänisuunnittelijan ja kantaa taloudellisen vastuun tuotantokustannuksista.

Molemmat toteutetaan pienellä näyttämöllä.

— Ne pitävät ”elossa” pientä näyttämöä, jonne meillä ei ole resurssia tehdä omaa tuotantoa keväällä, Maarit Welin kertoo.

 

Esityspaikka oli tärkeä myös Lappeenrannan lukioteatterille Nahkatakkisessa tytössä, sanoo toinen ohjaaja Marika Kesseli.

Sen lipputulot jäivät kokonaan kaupunginteatterille, samoin Lappeenrannan tanssiopiston kanssa tuotetun Pähkinänsärkijä-baletin.

Vaikka tanssiopisto ei saa lipputuloja, se saa jotakin muuta, sanoo rehtori Kaija Kontunen-Forsblom.

— Yhteistuotannot ovat jonkin verran lisänneet oppilasmääriämme. Nämä ovat myös opettavaisia tilaisuuksia oppilaille, hän muistuttaa.

Lukioteatteri ei kaipaa osuutta lipputuloista, jos teatteri on mukana juoksevissa kuluissa. Niitä tulee ainakin tarpeistosta, lavastuksesta ja puvustuksesta.

— Jos teatteri ei osallistuisi kuluihin, tuloja tarvittaisiin. Teatterin tekeminen on kallista, ja rahaa tarvitaan seuraavien produktioiden turvaamiseen, Kesseli muistuttaa.

Apurahoja saa koulujen produktioihin Kesselin mukaan vaikeasti, koska ne katsotaan kaupungin toiminnaksi.

 

Usein markkinointia tehdään yhdessä. Esimerkiksi Nahkatakkista tyttöä markkinoivat lukiolaiset itse somessa, teatteri painatti nuorten tekemiä julisteita ja lukioteatteri lähetti markkinointikirjeitä kouluille.

Kaupunginteatteri markkinoi Piirakan paluu 6:ta omissa kanavissaan ja Kesy Facebookissaan ja verkkosivuillaan.

 

Dance Mix ry:n

Joulu-esitys Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 15.12. kello 18.

Sopimuksista

Sopimuksissa määritellään mm. tilojen, tekniikan, teknisen ja taiteellisen henkilöstön, lavastuksen, puvustuksen ja tarpeiston käytöstä sekä koreografin ja dramaturgin palkkioiden maksamisesta, markkinoinnista ja lipunmyynnistä.

Pähkinänsärkijä-baletissa kaupunginteatteri solmi työsopimukset tanssijoiden kanssa ja maksaa heille esityspalkkiot.

Vierailuesityksissä tuotantoa hoitaa muu kuin teatteri, tulot usein jaetaan prosenttiperiaatteella (tuottajalle suurempi, teatterille pienempi osuus). Teatteri panostaa vähemmän kuin yhteistuotannoissa.

Jutussa on mainittu seuraavat yhteistuotannot, joissa Lappeenrannan kaupunginteatteri on toisena osapuolena: Pähkinänsärkijä — Klaaran ja Nikolaksen tarina Lappeenrannan tanssiopiston kanssa (nyt ohjelmistossa), Sudenmorsian Lappeenrannan tanssiteatterin kanssa (tammikuussa), Piirakan paluu 6 Teatteriyhdistys Kesyn kanssa (keväällä 2018) ja Nahkatakkinen tyttö Lappeenrannan lukioteatterin kanssa (keväällä 2017).

 

Kirjoittaja:
Sari Pullinen