Harvinaiset haukat pelastivat päivän Askolan lintutornissa

ILKKA POHJALAINENKello yhdeltätoista lauantaiaamuna kevätaurinko sai Partekin allasaluee

ILKKA POHJALAINEN

Kello yhdeltätoista lauantaiaamuna kevätaurinko sai Partekin allasalueen

näyttämään joltain Tyynenmeren maisemilta smaragdinvihreine vesineen ja

ympäröivine valkoisine maineen. Askolan lintutornissa tepastelivat

jalustoille viritettyjen kaukoputkien ympärillä ja kiikarit kaulalla Matti

Vanhapelto, Markku Tapio sekä Martti Riikonen, tämän tornin kilpailijajoukkue.

Käynnissä oli nimittäin Tornien taisto, lintuharrastajien valtakunnallinen

mittelö, puolivakava kisa, jonka yhteydessä lintuharrastusta oli tarkoitus

tehdä tutuksi myös suuremmalle yleisölle.

Askolan tornissa yleisöä oli toistaiseksi käynyt vain seitsemän henkilöä,

hekin suurimmaksi osaksi jo alan jonkun asteisia harrastajia. Riikonen

arveli, että suuremmat yleisöjoukot ovat ohjautuneet esimerkiksi

Konnunsuolle tai Haapajärvelle, jonne on ehkä helpompi löytää.

Kisa alkoi aamuviideltä 164 tornissa ympäri Suomen, ja tarkoitus oli kello

13 mennessä havaita mahdollisimman monta lintulajia. Hyväksyttävään

bongaukseen tarvittiin kahden henkilön havainto.

Kuuden tunnin urakan jälkeen Askolan tornista oli nähty 73 eri lintulajia.

Tulos oli joukkueen mielestä hieman odotettua parempi. Muutamia

tavallisimpia lajeja oli pysytellyt piilossa, mutta toisaalta kutkuttavia

havaintoja olivat petolintupuolella arosuohaukka, niittysuohaukka,

haarahaukka sekä merikotka. Niittysuohaukka on todellinen harvinaisuus,

mutta merikotkan tilanne on vuosien varrella parantunut, kun se on

lisääntynyt. Merikotka ei silti ole Lappeenrannan korkeuksilla mikään

tavallinen vieras.

-·Sää on meitä suosinut. Jos tämä kisa olisi ollut päivää aikaisemmin,

tulokset olisivat olleet heikompia, Riikonen arvioi.

Joukkue ei ole päivän mittaan ollut muihin Etelä-Karjalan torneihin

yhteydessä, tuloksia odotellaan kisan jälkeen jännityksellä.

Riikonen on harrastanut lintujen tarkkailua jo 1940-luvun lopulta, mutta

viimeiset kymmenen vuotta ”aika ahkerasti”. Kiikari on kaulalla aina

pyöräillessä, ja tarkkailemaan voi pysähtyä milloin vain. Harrastukseen saa

helposti kulumaan vaikka koko vapaa-aikansa, mutta perheellisillä tämä

tietenkin aiheuttaa tiettyjä neuvotteluita.

Ei enää luulla

hiippareiksi

Maanomistajat kuulemma suhtautuvat lintuharrastajiin vuosi vuodelta

suopeammin, kun harrastus on tullut laajemmin tutuksi. Kiikarit ja muut

varusteet erottavat lintuharrastajan epämääräisistä hiippareista.

-·Ja ainahan sopii kysyä, että millä asioilla sitä liikutaan.

Viime vuosina epäluuloja ovat herättäneet lähinnä yölliset pöllöretket,

jolloin lintuharrastajia on seudulla luultu muun muassa venäläisiksi

loikkareiksi.

Suomesta on havaintoja pitkälti yli 400 lintulajista, ja Etelä-Karjalasta

yli 300:sta. -·Tästä Askolan maisemistakin on yli 260 havaintoa, Riikonen

kertoi.

Harrastajilla on muun muassa omat internet-ryhmänsä, jossa tietoja

havainnoista vaihdetaan.

Pitkälle ehtineellä harrastajalla täytyy tässäkin lajissa olla kunnon

romppeet, joille saattaa kertyä hintaa. Hyvän kiikarin saa tuhannella

eurolla ja kaukoputken kahdella tuhannella.

ILKKA POHJALAINEN

Kuvateksti

Haukankatse. Martti Riikonen on tarkkaillut lintuja jo puoli vuosisataa.

Kirjoittaja:
Ilkka Pohjalainen