Tango taipuu iloon ja vihaan

Teatteri Imatra laulaa ja tanssii säveltäjä Unto Monosen tarinan alusta loppuun.

Imatran Teatteri onnistuu hienosti käyttämään tangoa pahan olon purkamiseen

Satumaa-näytelmässä. Musiikkinäytelmä kertoo Imatran kesäteatteriyleisölle

säveltäjä Unto Monosen tarinan lapsuudesta kuolemaan. Satumaa-tangon

säveltäjän kosteassa elämässä riittääkin kertomista.

Timo Kärkkäisen ohjaamaa tarinaa vie eteenpäin tanssittu ja laulettu tango.

Juuri musiikkikohtauksista nousevat esiin Satumaan kauneimmat ja

herkullisimmat väläykset.

Yksi näistä on levy-yhtiön johtajan Toivo Kärjen (Marko Kurikka) ja hänen

sihteerinsä Ullan (Ulla-Maija Järnstedt) kissa ja hiiri -leikki. Kurikan ja

Järnstedtin yhteispeli toimii hienosti niin laulun kuin tanssinkin osalta.

Koreografi Reija Wären kädenjälki on taidokasta. Varsinkin Unton äidin

kuolema on upeasti toteutettu. Mustat hahmot ja suruaan tanssiva pari ovat

kaunista katseltavaa. Suomalaisiin tapoihin ei kuulu liittää kuolemaa ja

tanssia yhteen, mikä tuokin tässä kohtauksessa tangolle aivan erityistä voimaa.

Suru puserossa ja vitsi navan alla

Herkkien kohtausten vastapainoksi tunnelma kallistuu välillä aivan toiselle

laidalle. Vitseistä valtaosa sijoittuu navan alle, ja Marko Kurikan

tulkitsema iljettävä lavatanssijuontaja ei muualle jutuissaan pääsekään.

Härskit vitsit jaksavat vähän aikaa naurattaa, mutta niissä ylitetään

keskinkertaisen maun raja muutaman kerran liikaa.

Satumaa syyllistyy harmillisesti syöttämään perinteisen kesäteatterin

pakkopullaa. Mukana on pakollinen sauna- ja nakuilukohtaus, vaikka

veljesten juttelun olisi voinut toteuttaa tuoreemmallakin tavalla.

Pääosin hupailut ovat osuvia, mutta välillä katsoja jää hieman heitteille,

kun surullisesta kohtauksesta siirrytään vallattomaan ilotteluun liian

väkivalloin. Varsinkin alussa tunnelma pomppii epävarmasti surullisen ja

hulvattoman välillä.

Äidin kuoleman jälkeen Satumaa lähtee kuitenkin soljumaan sujuvasti

eteenpäin, ja katsojakin pysyy tunnelmassa hyvin mukana.

Tangolla kerrottu tarina

Pääosassa on Unto Monosen musiikki, jonka on näytelmään sovittanut ohjaaja

itse. Teatterikapellimestarina tunnettu Kärkkäinen kiistämättä osaa kertoa

musiikilla tarinaa.

Tästä hyvänä esimerkkinä on hämmästyttävän todentuntuinen

painajaistunnelma, joka syntyy seitsemän sävellyksen kaaosmaisesta

sekoituksesta.

Näyttelijät tulkitsevat Monosen lauluja hyvin. Tangolla näytetään herkkiä

tunteita siinä missä vihaakin.

Kärkkäisen suunnittelema lavastus on miellyttävän yksinkertainen. Lavalla

on vain se mikä on tarpeen, ei yhtään enempää.

Myös puvustus täyttää tehtävänsä. Puvut istuvat mutkitta rooleihin, ja

katsoja kiinnittää asujen sijaan huomionsa olennaiseen: itse näytelmään.

Varmaa näyttelijäntyötä

Pääroolit ovat varmoissa käsissä. Matti Muhonen on Unto Monosena juuri niin

huoleton ja ujo kuin tarinan mukaan säveltäjä oli elävässä elämässä. Kira

Boesen esittää Unton ylihuolehtivaa äitiä niin uskottavasti, että katsojan

sydäntäkin alkaa huoli painaa.

Äidin yksitotinen rooli saa raikkaan käänteen, kun Boesen yllättäen

sukeltaa Monosen uuden heilan Lainan hameeseen. Lainana nariseva Boesen

osoittaa, että tango soveltuu mitä parhaimmin myös karkean vihan ja

kyllästymisen ilmaisuun.

Rooleissa onnistuvat myös Marko Kurikka itsetietoisen Toivo Kärjen

housuissa ja Kari Kinnari taksikuskina. Risto Paasivirta on teini-ikäisenä

Untona kerrassaan hellyttävä.

MATTI SAARELA

Kuvateksti

Kohtalon tango. Toivo Kärjen (Marko Kurikka) ja sihteeri Ullan (Ulla-Maija

Järnstedt) kohtalokas tango on Satumaan hulvattomimpia kohtauksia.

TEATTERI

¤·Imatran teatteri: Satumaa. Käsikirjoitus Heikki Salo ja Heikki

Paavilainen. Ohjaus Timo Kärkkäinen.

¤·Koreografia Reija Wäre. Unto Monosen musiikin sovitus Timo Kärkkäinen ja

työryhmä. Musiikin johto ja hanuristi Virve Jääskeläinen. Lavastuksen

suunnittelu Timo Kärkkäinen, toteutus Veikko Harju, Marko Suutarinen ja

Olli Saarinen. Puvut Marja Liukkonen.

¤·Rooleissa Matti Muhonen, Kira Boesen, Laura Huhtamaa, Marko Kurikka, Esko

Keinänen, Ari Honkatukia, Kari Kinnari, Ulla-Maija Järnstedt, Pirja

Arponen, Risto Paasivirta, Aapo Repo, Teemu Salo (rumpali), Terho

Nevalainen (basisti), Jaakko Rinne, Veera Muhonen, Virve Jääskeläinen, Elli

Kukkurainen, Leo Kukkurainen, Aliisa Rinne, Roosa Muhonen, Joonas Muhonen,

Raisa Kekarainen.

Kirjoittaja:
Virpi Koivisto