”Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja…” Venäläisen katusoittajaparin haikeat
sävelet kantautuvat Keskuspuistosta tuulen läpi kellotapulin kahvion
ulkopöydille. Pieni tyttö punaisessa mekossa pyörii musiikin tahtiin.
Koiranulkoiluttajat vilahtelevat ohi, vanhemmat lastenrattaineen
käyskentelevät puistossa. Viereisellä hautausmaalla työntekijät touhuavat.
Kellotapulin kupeessa istuva voi seurata keskustan ja puiston
elämänhyörinää ja nauttia samalla paikan rauhasta. Lämpöä haluava löytää
paikkansa auringosta, pöydät koivujen siimeksessä tarjoavat viileää
varjoaan. Tapulikahvio on vihreä keidas kaupungin ytimessä. Mihinkään ei
ole pitkä matka. Eikä mihinkään ole kiire. Vuonna 1856 rakennettu
kellotapuli huokuukin oi niitä aikoja. Yläkerran kolme pikku kamaria ovat
kuin toisesta maailmasta. Paksut tiiliseinät sulkevat keskustan kuumuuden
ja autojen huminan ulkopuolelleen. Vanha hirsi tuoksuu, ja lankut
narahtelevat jalkojen alla. Menneen ajan tunnelman voi aistia. Pienistä
kaari-ikkunoista näkyy Lappeenrantaa joka suuntaan. ·Saako olla rinkeli
tai lepuska kahvin kanssa?, kysyy nuori nainen tapuliin sisään astuvalta.
Inari Vapaakalliolla on mielestään kaupungin paras kesätyö. Inarin lisäksi
seurakunnan kahvilassa työskentelee päivittäin vapaaehtoisia, kahvion
emäntä ja isäntä.
Valikoimassa on satsattu laatuun eikä määrään. Muhkean rinkelin tai
perunarieskan ja kahvin tai haudutetun teen saa kolmella eurolla. Kahvilan
tuotto menee lähetys- ja diakonissatyöhön.
Viime kesänä paikka oli remontissa. Tänä kesänä lappeenrantalaiset saavat
nauttia kahvilan antimista aina elokuun 17. päivään asti, arkisin 10-17,
sunnuntaisin kirkkokahvit 11-13.
HANNA TOIVONEN
Kuvatekstit
Näkymät. Tunnelmallisen yläkerran ikkunoista näkyy Lappeenrantaa neljään
suuntaan.
Astu sisään. Sisällä kellotapulin kahviossa on kuumanakin päivänä
virkistävän viileää.
Keskellä kaikkea. Tapulikahvion ulkopöydät kutsuvat nauttimaan kesäpäivän
lämmöstä.