Keksijöitä luonnostaan

Eteläkarjalainen on yleiskekseliäiden suomalaisten eturivissä. Luontoon liittyvien oivallusten tilalle tulee pitkäjänteisiä projektikeksintöjä.

ESA VILENIUS

Suomalaiset ovat kekseliäs kansa, jos asiaa mitataan patenttia asukasta

kohti -mittarilla. Suomi on maailman kolmen kärjessä. Suomalaispatenttien

luvussa on huomattava osuus on Nokian patentteja. Sen ja muiden

suuryritysten tutkimuskeskuksissa mutta myös korkeakouluissa keksitään

aivan kokopäivätoimisestikin.

Syitä suomalaisten kekseliäisyydelle lienee pitkä lista. Suomalaiset ovat

monessa suhteessa yksilöllisesti ajattelevia ja itsenäiseen työskentelyyn

oppineita. Maailmassa on paljon herravetoisempia ja laumasieluisempiakin

kulttuureja. Suomalaiset ovat myös tutkimusten mukaan hyvin

ennakkoluulottomia teknologian suhteen.

Suomen Keksintösäätiön Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla

työskentelevä innovaatioasiamies Rauno Ervelius sanoo keksintöjen kumpuavan

pääosin arkisesta elin- ja työskentely-ympäristöstä. Eteläkarjalaisille

sitä ovat muun muassa luonto ja metsät.

Keksijäin Keskusliitosta kerrotaan, että yksi suomalaisten maakunnan

keksijöiden lempiaiheita on ollut ulkohuussi-innovaatiot.

Jo Etelä-Karjalan keksijöiden Grand Old Man, edelleenkin maakunnallista

patenttienennätystä hallitseva Leo Kojo on ollut nimen omaan luontokeksijä.

Upseeritaustainen mies on kehittänyt muun muassa ahkion ja kamiinan

yhdistelmän.

Monet luontokeksinnöt ovat käteviä ja päteviä apuja luonnossa liikkujille.

Joissakin oivalluksissa lienee kuitenkin hieman ylilyöntiä. Ervelius kertoo

esimerkiksi polunraivauskoneesta, jossa puutarhatraktorin tapaisen koneen

akseliin oli kiinnitetty pyöriviä, vinhasti aluskasvillisuutta piekseviä

kettinginpätkiä. Niillä kyllä syntyi tehokkaasti puoliympyrän muotoista

uraa. Eri asia on sitten, tarvitseeko polkuja ylipäänsä kovin paljon raivata.

Ideastaan vakuuttuneita Pelle Pelottomia

Perinteisesti keksijöitä on sijoiteltu myös jonnekin kylähulluuden

rajavyöhykkeelle. Ervelius myöntää, että etenkin maaseutupaikkakunnilla

keksimiseen ja kekseliäisyyteen useinkin saumattomasti liittyvä vähäinenkin

epäsovinnaisuus voi aiheuttaa sosiaalisia paineita. Keksinnöille

otollisempaa maaperää ovat taajamat, joissa on esimerkiksi teknologiayrityksiä.

Erveliuksen mukaan jotkut keksijät saattavat uskoa keksintöönsä jopa

piinallisen sitkeästi ja punnertavat sille puoliväkisin hyväksyntää, vaikka

sen tarpeellisuus ja tuotantokelpoisuus olisi punnittu jo moneen kertaan.

Sitkeys on toki paikallaan ja keksinnön hyväksyttämisessä tarvitaan

peräänantamattomuuttakin, mutta joissakin tapauksissa kohtelias hatunnosto

omalle oivallukselle saattaisi olla viisain ratkaisu.

Keksimisen motiivina on Erveliuksen mukaan useimmiten raha. Ja tietysti

myös maine. Kummassakin riittää esikuvia. Maailmassa patentteja on

tiettävästi eniten edelleen Thomas Alva Edisonilla, jonka maine on ollut

pysyvämpää laatua kuin vaikkapa poliitikkojen. Keksinnöillä voi oikeasti

myös rikastua. Taannoin Ruotsin rikkain mies oli Hans Rausig, joka kehitti

tölkkitaitoksen, Tetra-Pakin. Se on yhä ylivoimaisen kevyt, edullinen ja

hygieeninen tapa pakata esimerkiksi maitoa.

Erveliuksen mukaan keksinnöillä rikastuu kuitenkin harvoin·­·ja paljon

vähemmän kuin yleensä odottaa. Ehkä yksi 50 keksinnöstä yltää patentiksi ja

vielä harvempi taloudelliseen menestykseen.

Mutta keksinöillä on myös kolmas ulottuvuus, jota Karjalan Keksijöiden

puheenjohtaja, LTY:n professori Juha Varis korostaa. Keksiminen tuottaa

iloa ja mielihyvää sekä useimmiten ratkaisun johonkin elinympäristön

pulmaan. Variksen viimeisin oma arkipäivän keksintö on puutarhan

suihkualtaan puhdistuslaite.

Aiemmin Varis on ollut mukana ryhmässä, joka kehitti tutkimuksen ja

kehitystyön avulla uuden alumiinisten paistinpannujen työstömenetelmän.

Sillä on ollut myös kaupallista arvoa.

Keksiminen liittyy siihen samaan ihmisen luovuuteen kuin taidekin. Keksijät

ovat ihmisiä, joilla on kyky ihmetellä maailmaa ja yhdistellä asioita

uusilla tavoilla.

Ervelius ja Varis eivät halua millään muotoa tyrmätä erikoisimpiakaan

keksijöitä. Päin vastoin kekseliäisyys on Variksen mielestä suomalaisten

voimavara. ­·Esimerkiksi metallin käsittelyssä me pärjäämme vain

innovatiivisilla huipputuotteilla. Singaporessa työvoimakustannukset ovat

vain 1/17 suomalaisista. Tätä vastaan auttaa vain tuotekehittely.

Suomalaisten kekseliäisyys on myös niin laajaa, ettei sitä kannatakaan

ohjata tiukkaan uomaan. Vaikkapa Pirkka-lehden vuosikymmenet jatkunut

Niksi-Pirkka osasto on tästä oiva esimerkki.

Tukea ideoille on

tarjolla yhdistyksessä

Karjalan Keksijöissä on tällä hetkellä 48 jäsentä. Se kuuluu Keksijäin

Keskusliittoon, jossa on 1 200 jäsentä. Määrässä on ollut hienoista laskua.

Väestöpohjaan nähden Etelä-Karjalassa on paljon järjestäytyneitä keksijöitä.

Keksijäyhdistyksen jäsenet ovat pääasiassa miehiä. Naisia on liiton

toiminnanjohtaja Maija Salonoja-Lindénin mukaan alle kymmenen prosenttia.

Se ei tarkoita sitä, etteivätkö naiset osaisi keksiä.

Liittoon kuuluu myös Naisten Idea- ja Keksintöliitto – kuten myös Ylä-Savon

Tuottavan Luovuuden Seura. Esimerkkejä ”naiskeksinnöistä” on esimerkiksi

betonitekniikassa.

Ehkä suurin syy naisten aliedustukseen on sittenkin tietty kaavamainen

yleiskäsitys keksimisestä.

Keksijäyhdistys on oivallinen tuki silloin, jos tuntee keksineensä jotain

merkittävää tai peräti mullistavaa. Sellaistakin on sattunut, todisteita on

maailmanhistoriassa runsaasti.

Mutta keksijäyhdistykseen voi Variksen mukaan vallan hyvin liittyä ilman

yhtään suunnitteillakaan olevaa keksintöä.

­·Tietty samanmielisyys riittää.

Keksijöiden kokouksissa ei suinkaan murjoteta kabineteissa ja surra

keksijäin ankeaa kohtaloa, vaan vieraillaan esimerkiksi mielenkiintoisissa

tuotantolaitoksissa.

Jos uskoo keksineensä jotakin hyvin merkittävää, yhdistys tarjoaa pätevää

ensiapua: neuvoja kuinka pitää toimia. Maailma on näissä asioissa aika

raadollinen paikka: jos todella on keksinyt jotakin rahanarvoista, se

viedään vielä herkemmin kuin rahat.

Keksijöiden yhdistykset toteuttavat myös ideoiden myyntiä muun muassa netin

kautta. Osa niistä on suojattuja osa vapaasti käytettäviä.

Innoplaza-sivuilta löytyy muun muassa imatralaisen Seppo Korhosen

uusiokartongista valmistettu pakkauksen nurkkasuoja. Espoolaiskeksijältä on

peräisin moottorisahan kiinteä työvalo. Muita keksintöjä ovat muun muassa

pilareiden hiontamenetelmä, joka perustuu kahden pilarin pyörittämiseen

vastakkain, mahlanvalutuslaite, maastopyörän lastenistuin, voimannoston

turvalaite ja auton tavarankannatinkoukku.

Ilmaisia innovaatioita on muun muassa kännykän kietominen tuorekelmuun

likaisia töitä tehdessä ja kaukolämmityksen tapaan toimiva kaukojäähdytys.

Etelä-Karjalasta on

luvassa kajahduksia

Eteläkarjalaisuuteen on joskus liitetty tietty saamattomuus ja

aloitekyvyttömyys. Ervelius ja Varis eivät allekirjoita väitettä ainakaan

kekseliäisyyden osalta. Kumpikin kuitenkin vain hymisee salaperäisesti

siitä, mitä on tekeillä.

Teknologiayliopisto tarjoaa hyvän selkänojan testauttaa ja jalostaa keksintöjä.

Ervelius edistää työkseen innovointia. Eikä hän suhtaudu yliolkaisesti

maallikoidenkaan ideoihin.

Erveliuksen mukaan LTY:llä on kehitteillä merkittäviä juttuja, mutta niistä

ei puhuta. Ilme lupaa kuitenkin paljon.

Nykyisin yhä suureneva osa keksinnöistä tehdään suuryrityksissä. Niissä on

ihmisiä, joiden tehtävä on vain ”leikkiä” erilaisilla asioilla keksintöjen

toivossa. Työolosuhteet ovat usein hyvin väljät. Esimerkiksi Nokialla ja

Koneella keksitään, se näkyy patenttitilastoissa.

Myös korkeakoulut ja ammattikorkeakoulutkin ovat keksintöhautomoita.

Tutkimuksessa edetään kuitenkin hieman toisenlaisesta lähtöruudusta kuin jo

tunnettua todellisuutta uudella tavalla soveltava maallikkokeksijä.

Tutkijat menevät tavallaan pimeään. Sitten katsotaan onko

tutkimustuloksissa jotakin sellaista, josta voisi syntyä keksintö.

Merkittävä osa eteläkarjalaisesta kekseliäisyydestä toteutuu yrityksissä.

Esimerkiksi kaikilla metsäteollisuuden yrityksillä on

aloitepalkkiojärjestelmänsä. Niiden avulla on saatu hyvinkin tuottavia

oivalluksia tuotannon kehittämiseksi.

ESA VILENIUS

PEKKA KAUPPILA

Kuvatekstit

Ervelius, robotti ja Varis. Rauno Ervelius on innovaatioasiamies, Juha

Varis LTY:n professori ja Karjalan Keksijöiden puheenjohtaja.

Idea Suomesta. Moottorisahan kiinteä työvalo odottaa kaupallista soveltajaa.

Vuosituhannen keksinnöt aikajärjestyksessä

¤·Kirjapaino

¤·Höyrykone

¤·Puhelin

¤·Muovi

¤·Röntgensäteet

¤·Penisilliini

¤·Tietokone

¤·Transistori

¤·DNA-rakenne

¤·Internet

Keksintösäätiö

Suomalaiset huippukeksinnöt

¤·ABLOY-lukko

¤·Suomi-konepistooli

¤·AIV-rehu

¤·Liekkisulatto kuparin valmistuksessa

¤·Ksylitoli

¤Paperikoneiden kehitys ja niiden ympäristönsuojelukeksinnöt

¤·Sykemittari

¤·Luunmurtumien hoidossa käytettävät istukkeet

¤·Kännyköiden ja tietotekniikan innovaatiot

¤·Kolesterolia vähentävä margariini

Keksintösäätiö

Eteläkarjalaisia oivalluksia

¤·Teollisuussuodattimet

¤·Paikannusjärjestelmät

¤·Huippunopeat sähkömoottorit

¤·Säännöllisten kivipallojen hionta

¤·Kevytrakenteiset meluaidat.

Kirjoittaja:
Esa Vilenius