HELENA SIPAKKO
Saalastin pihamiljöö valtatie 13:n varrella Suomenniemellä komistuu täyttä
vauhtia. Työmiehet ovat saaneet keitellä useammankin padallisen punamultaa
Kiesilän kylässä sijaitsevan navetan seinien maalaamiseen.
·Kolmas pönttö on menossa eikä riitä, toteaa navetan takaseinää sutiva
Raimo Tiainen.
Maalia on kulunut muihinkin navetoihin, torppiin ja taloihin ympäri pitäjää.
·Viime vuonna punamulta loppui alueen kyläkaupoista, kertoo työnjohtaja
Risto Parkkunen. Hän johtaa Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen
tienvarsiprojektien kunnostustöitä Suomenniemen, Lemin ja Taipalsaaren
kunnissa. Kohteita on noin 25, ja työntekijöitä 810. Maakunnasta valitaan
aina omat painopistealueet. Viime vuonna töitä tehtiin muun muassa
Savitaipaleella, jossa Kärnäkosken myllymiljöö oli yksi kohde.
Työ ei ole pelkästään maalaamista, vaan pusikoita raivataan ja avataan
rantanäkymiä.
Yleensä Parkkunen käy itse tiedustelemassa, voisiko tienvarrelle näkyviin
rakennuksiin laittaa uutta maalipintaa. Eikä hän useinkaan saa kielteistä
vastausta, päinvastoin jotkut ovat kyselleet miksei heidänkin taloaan
maalata. Periaatteena on se, että kohteesta avautuu näkymä tielle.
Hirsiset rakennukset saavat harmaantua, mutta laudasta tehtyihin Parkkunen
haluaisi maalipinnan.
Kiesilän kylässä sijaitsevaa Saalastin tilaa korjataan
kulttuuriperintöprojektin varoin, joka alkoi viime vuonna. Jatko riippuu
valtion päätöksistä. Tänä vuonna Suomenniemellä on vielä kohteena
harvinaisen iso kaksikerroksinen aittarakennus.
Navetan purkaminen
ei tuntunut hyvältä
Veikko Saalasti katselee sukutilan kohentumista tyytyväisenä. ·Kyllä nyt
näyttää hyvälle.
Imatralla asuva Saalasti sai 1700-luvulta saman suvun hallussa olleen tilan
perintönä vuonna 1966. Hänen setänsä asui pitkään yksin. Muutaman vuoden
paikka oli aivan tyhjillään
Etenkin 1800-luvun navettarakennukset olivat päässeet niin huonoon kuntoon,
että niille oli tehtävä jotain. Ison kivinavetan katto oli
romahtamaisillaan, mutta rakennusta ei voinut purkaakaan, sillä se oli
olennainen osa miljöötä.
Pihapiiriä on kesän aikana kohentanut neljä työllistettyä, joista Veikko
Saalasti on palkannut kaksi. Hän laskee satsaavansa kymmeniä tuhansia
”mummonmarkkoja” työhön.
Pelkästään peltikatot ovat huomattava menoerä. Kaksi vuotta sitten Veikko
Saalasti vuokrasi paikan matkailuyhdistykselle. Tilat ovat olleet
taiteilijoiden käytössä. Sekään ei olisi huonompi ajatus, jos matkalaiset
voisivat poiketa pihapiiriin.
Rengintuvassa
aika pysähtyy
Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen johtaja Leena Gunnar ja
ympäristörakentamisyksikön päällikkö Juhani Leppikangas tarkastelevat
ympärilleen hämärässä rengintuvassa, joka on rakennettu navetan yhteyteen.
Ympärillä on tilataidetta; jostakusta rojua.
He pitävät hyvänä ajatusta, että tupa olisi aikanaan museo, tavaraa ainakin
on. Päärakennuksessa on esillä lavastaja Aatto Hongiston maalaamia tauluja
rengintuvasta.
Saalastin navetta on valittu yhdeksi kulttuuriperintökohteeksi. Projekti
alkoi tänä vuonna.
·Yksityiset kohteet valitaan huolella, toteaa Leppikangas.
Omistaja kustantaa tarvikkeet ja osan työstä. Ympäristökeskus vastaa
työnjohdosta sekä palkkaa osan työntekijöistä. Näin voidaan tarjota töitä
työttömille.
·Kyse on työstä ympäristön parantamiseksi, miettii Leena Gunnar.
Jos tuella voidaan säästää kulttuurikohteita, on se yhteinen etu.
Saalastin talomiljöö sijaitsee peltoaukealla, joten se kiinnittää
ohikulkijoiden huomiota. Ilman kohennusta se olisi ollut aika ruma. Näkymää
on vielä tarkoitus avata tielle päin.
Vilja-aitan pärekatto oli lähes laho, ja sen kattaminen on menossa.
Viimeinen silaus on se, kun navetan tielle päin näkyvä kivinen osa saa
kalkituksen.
Talon sisäpuolisiin korjauksiin ympäristökeskuksen tuella ei ryhdytä.
HELENA SIPAKKO
Kuvatekstit
Maalattavaa riittää. Rauti Hujala on tänä kesänä urakoinut punamultamaalia
valtatie 13:n varressa sijaitsevan Saalastin tilan rakennuksiin.
Isokokoinen navettarakennus on tehty 1800-luvulla.
Rengintuvassa. Leena Gunnar ja Juhani Leppikangas löysivät neljäkymmentä
vuotta sitten ilmestyneestä sanomalehdestä useamminkin ympäristöasian.
Tienvarsien kunnostusprojekteja
¤·Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen tienvarsiprojekti Tiva alkoi vuonna 1998.
¤·Sen vuotuiset kustannukset ovat noin 670 000 euroa, josta Tiehallinto
maksaa 150 000 euroa, ympäristökeskus 100 000 euroa ja TE-keskuksen
työvoimaosasto loput.
¤·Sillä on työllistetty yli 300 henkilöä.
¤·Työkohteita on ollut noin 4 000. Etelä-Karjalassa niitä on tänä vuonna
noin 200.
¤·Rakennuksia on kunnostettu lähes 300.
¤·Tienvartta on raivattu viime vuoteen mennessä yli 230 kilometriä.
¤·Punamultamaalia on sudittu 33 000 neliömetrille noin 9 500 litraa.
¤·Tänä vuonna alkaneen Kupe- eli kulttuuriperintöprojektin kustannukset
ovat 250 000 euroa, josta ympäristökeskus maksaa 200 000 euroa ja loput
omistajat.