Taidekahvila Weera ja Wäinö tuo kahvilakulttuuria Saarelle

Jaana Gillin yritys toimii vuonna 1894 rakennetussa kyläkoulussa.

PÄIVI VENTO

Taidekahvila Weera ja Wäinö tarjoaa sinisessä tunnelmassa cappuccinoa,

espressoa tai maustekahvilaatuja. Tavallinen asiakas tosin harvoin vaatii

erikoisuuksia vaan tyytyy normaaliin Pauligiin. Kahvilayrittäjä Jaana Gill

on haikeana seurannut, kuinka kahvilakulttuuri on noussut Helsingissä

kukoistukseen muutaman vuoden aikana. Realistina Gill tietää, ettei tämä

kulttuuri ehdi maalaiskuntiin koskaan.

Gill muutti Helsingistä Saarelle vuonna 1992.

­·Jo silloin kahvilakulttuuri oli kaupungeissa eri maata kuin maalla.

Helsingissä ihmiset tapaavat toisiaan kahvilassa eikä kotona. Se on

kätevää, koska näin kenenkään ei tarvitse hoitaa tarjoilua, kaikki on

valmiina ja jokainen maksaa omansa.

­·Maalla ei ole sitä nuorta väkeä, joka ensin omii uudet tavat ja joiden

perässä vanhemmatkin tulevat.

Taidekahvila Weera ja Wäinö sijaitsee Kirjavalassa, kilometrin päässä

valtatiestä. Asiakaskunnasta suurin osa on huoltamoja kammoksuvia

turisteja, ryhmät puolestaan tilaavat tarjoilun valmiiksi ja paikalliset

käyttävät kahvilaa kokoustiloina.

­·Ensisijaisesti haluan, että tämä on kahvila, sitten vasta galleria, Gill

sanoo. Tänä kesänä on ollut koko ajan saarelaisen Heikki Paajasen Kuvia

vuosien varrelta -näyttely. Näyttelyyn ehtii vielä tutustua, sillä kahvila

sulkee ovensa elokuun lopussa.

­·Esillä on ollut myös muuta kuin taidetta, esimerkiksi Kirjavalan koulun

vaiheista kertova valokuva- ja lehtileikenäyttely.

Kahvilaan taidenäyttelyt sopivat erinomaisen hyvin, koska seinät ovat

korkeat, vanhassa luokkahuoneessa kun ollaan.

Koulu pesi

kasvonsa

Jaana Gill osti Kirjavalan koulun ensin vapaa-ajan asunnoksi, ja alussa

Saarelle muutettuaan hän toimi grillikioskiyrittäjänä Parikkalan

Särkisalmella. Koulu on rakennettu vuonna 1894. Edellinen omistaja olisi

halunnut myydä sen hirsinä pois tontilta siirrettävänä. Gill puhui kauppaan

mukaan myös maan ja koulu sai jäädä niille sijoilleen.

­·Koulu oli ollut yli kymmenen vuotta tyhjillään ja sitä oli kohdeltu kuin

purettavaa rakennusta. Ilmeisesti nuoriso oli rellestänyt tyhjissä

tiloissa; ikkunat olivat rikki, tapetit revitty samoin pahvit seiniltä,

kuistia oli hajotettu. Se oli surullinen näky.

Gill ryhtyi äitinsä kanssa hommiin, viisi vuotta sitten avattiin kahvila.

Kahvila toimii koulun isossa luokkahuoneessa. Lisäksi rakennuksessa on

pieni poikien käsityöluokka ja opettajan asunto, jossa Gill asuu.

Kahvila on sisustettu erilaisilla pöytäryhmillä eri vuosikymmeniltä.

­·Olen haalinut kalusteita kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista, saanut

lahjoituksia ja jopa hyökännyt kaatopaikkakuorman kimppuun, Gill nauraa.

Vanhat huonekalut eivät ole hänelle ongelma, koska verhoilu on vuosia

kuulunut harrastuksiin.

Jaana Gill odottaa mielenkiinnolla Saarella kaavailtua hanketta, jossa

kanava kunnostettaisiin turistirysäksi. Gill on valmiina vastaamaan

mahdollisiin uusiin haasteisiin.

Weera ja Wäinö. Nimestä on pakko kysyä. Wäinö on pöyheä ja pöyhkeä kolli,

joka uskaltaa sähähtää vieraallekin, jos sitä silittää liian läheltä

häntää. Weera puolestaan on vanha, lähes sokea koira, jolla on iloinen

elämänasenne. Kahvilan verannalla voi törmätä punaiseen kissaan. Se on

Osku, joka päätti vaihtaa yli kaksi vuotta sitten kotiaan. Jaana Gilliltä

se ei kysynyt mitään, kun asettui taloksi.

PÄIVI VENTO

Kuvatekstit

Säilyi. Yhtä hyvin vuonna 1894 rakennettu koulu voisi olla uudelleen

kasattuna jossakin muualla. Koska Jaana Gill osti sen, se säilyi entisellä

paikallaan Kirjavalan keskustassa.

Sininen. Kahvila on sävytetty siniseksi. Iso luokka on kallis lämmitettävä,

siksi kahvila on avoinna vain kesäaikaan.

Kirjoittaja:
Päivi Vento