RIINA NOKSO-KOIVISTO
Näyttelijä Heikki Railevirta ei epäröi laskeutua avantoon. Tulevana talvena
se onnistuu taatusti Lappeenrannan Myllysaaressa, sillä onhan 52-vuotias
näyttelijä tehnyt aikaisemminkin hyppyjä tuntemattomaan. Viimeksi tänä
kesänä, jolloin 14 vuotta Kuopion kaupunginteatterissa työskennellyt
Railevirta saapui Savon sydämestä Lappeenrannan kaupunginteatteriin.
·Tässä iässä työ- ja kotipaikan vaihdos on mielestäni kuin hyppy avantoon.
Kuopiossa meillä oli kaikki hyvin. Oli hyvät työpaikat ja kaunis asunto.
Kun lapset lähtivät maailmalle, ajattelimme vaimoni kanssa vielä kerran
uskaltautua kokeilemaan uutta. ·Työn kannalta muutos ei ole aivan helppo.
Esimerkiksi viime vuonna minulla oli Kuopion kaupunginteatterin
näyttelijöistä toiseksi eniten näytöksiä. Sen sijaan Lappeenrannassa minua
ei tunneta vielä juuri lainkaan, etenkään sitä, kuinka työtäni teen.
Kannusten ansaitsemiseen saattaa kulua vuosia. Railevirran mielestä on
toisaalta myös hyvä, että uudessa työpaikassa oma ammattitaito ei ole
yleisölle eikä työkavereille mikään itsestäänselvyys. ·Aika usein kuulee
pitkän linjan näyttelijöiden sanovan, että onneksi heidän ei enää tarvitse
näyttää kenellekään, vakuuttaa ketään omista kyvyistään. ·Mielestäni
tällainen asenne on vähän vaarallinen. Näyttelijän pitää yrittää aina
tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja näyttää, jos ei kenellekään muulle
niin ainakin omalle itselle.
Toiveena paljon erilaisia tehtäviä
Tänä syksynä Heikki Railevirta on ehditty nähdä näyttämöllä Peräkylän
profeetassa. Lisäksi hänellä on roolit Gogolin Reviisorissa ja C.S. Lewisin
Velhossa ja Leijonassa.
·Urallani en kaipaa mitään suuria saavutuksia. Riittää, että saan tehdä
mahdollisimman paljon erilaisia töitä. Se tavoite on onneksi vuosien
varrella toteutunut. Näyttelijän ammatissa osa tyydytyksestä tulee myös
siitä palautteesta, jota yleisö antaa itse näytöksessä tai sen jälkeen.
·Kävelin yhtenä iltana kotiin teatterilta, kun pari iäkästä ihmistä
pysäytti minut palvelutalon kohdalla juttelemaan. Peräkylän profeetta oli
tarjonnut heille niin makeat naurut, että mukavan illan jälkeen oli
pitkästä aikaa ollut helppo vaipua makeaan uneen. Voiko näyttelijä paljon
antoisampaa palautetta saada?
Mukavista ihmisistä huolimatta maakuntateattereiden näyttelijöillä saattaa
Railevirran mukaan olla välillä vaikeuksia tuntea, että heidän työtään
arvostetaan.
·Entistä enemmän tuntuu olevan vallalla se käsitys, että vain Kehä III:n
sisäpuolella tehdään jotain merkittävää ja kiinnostavaa, tai että
näyttelijä on merkittävä vain, jos hän näkyy televisiossa tai lehtien
sivuilla.
·Maakuntateattereissa on paljon lahjakkaita ihmisiä, mutta jos heidän
työtään ei koskaan noteerata, innostusta on aika vaikea säilyttää. Heikki
Railevirta itse pitää innostusta ja virkeyttä yllä liikunnalla. Hän käy
lenkillä useita kertoja viikossa ja vetäytyy sen jälkeen rauhassa saunaan.
·En ole koskaan tykännyt istua baareissa työkavereiden kanssa. Sen sijaan
tyhjennän pään urheilemalla. Nykyisin lenkkeilen niin paljon, että osaan jo
Lappeenrannassakin sanoa, miten pitkä on matka meiltä kotoa on vaikkapa
Lauritsalaan tai muihin kaupunginosiin.
RIINA NOKSO-KOIVISTO
Kuvateksti
Tervetulotoivotus. Heikki Railevirran kodin ovella Lappeenrannan
Valtakadulla rönsyilee värikäs villiviini.
Heikki Railevirta
¤ Syntynyt 7.12.1950 Ruovedellä.
¤·Koulutus: ylioppilas, III
ammattinäyttelijäkurssi 1973-1977 (Tampereen yliopisto).
¤·Kiinnitykset: Oulun kaupunginteatteri 1977-81, Jyväskylän
kaupunginteatteri 1981-85, Turun kaupunginteatteri 1985-89, Kuopion
kaupunginteatteri 1989-2003, Lappeenrannan kaupunginteatteri 2003-.
¤ Rooleja noin 140 eri näytelmässä.
¤·Harrastukset: lenkkeily, saunominen.