Nuoret säveltäjät eivät mystifioi työtään

Tänään Lappeenrannassa kuullaan Anna-Mari Kähärän, Vesa Mäkisen, Iiro Ollilan ja Markus Fageruddin uudet teokset.

RIINA NOKSO-KOIVISTO

­·Kunpa säveltämisessä olisikin enemmän jotain mystiikkaa, niin siitä olisi

paljon hienompi kertoa!

Tätä harmitteli keskiviikkona muusikko Anna-Mari Kähärä, persoonalliseen

tapaansa hieman kieli poskessa. Minään vitsinä hän ei kuitenkaan ole

säveltänyt laulusarjaa Ask me no more, jonka kantaesitys kuullaan tänään

torstaina Lappeenrannassa. ­·Säveltäminen vain on minulle helppoa ja

nopeaa, on ollut ainakin tähän saakka. ­·Vuosien varrella olen kerännyt

aikamoisen runopankin. Aina kun aikaa liikenee, valitsen sieltä sillä

hetkellä puhuttelevan runon ja alan säveltää siihen musiikkia, Kähärä kertoo.

Tänään kuullaan esimerkiksi Tennysonin englanninkieliseen runoon tehty laulu.

­·Aika usein musiikki syntyy improvisaationa. Laitan kasettinauhurin päälle

ja ryhdyn laulamaan runoa. Vaikka se kuulostaisi välillä aivan kauhealta,

en keskeytä. Sillä lailla saan luotua kappaleeseen dramaturgian.

Ettei musiikin tekeminen kuulostaisi liian helpolta, Kähärä selventää:

­·Kun sitten lopulta lähden sovittamaan musiikkia, se vie aikaa. Pitää

tarkkaan pohtia, mihin järjestykseen ne pimpulat oikein laitetaan, Kähärä

kertoo.

Televisiota ja elokuvaa

Vielä vähemmän tekemisiään mystifioi konsertin toinen säveltäjä, Vesa

Mäkinen, joka leipätyökseen leikkaa ja tekee musiikkia televisiosarjaan

Salatut elämät. ­·Takana on yli 900 jaksoa ja vielä tehdään ainakin 300

lisää. Meidän perheessä on tällä hetkellä jo viisi suuta ruokittavana,

joten jotakin kautta täytyy tuoda turvallinen leipä kotiin. Vesa Mäkinen on

alunperin kotoisin Taavetista, jossa hän kävi koulut lukioon saakka. Viime

vuodet hän on tehnyt ammatikseen musiikkia lähinnä televisioon, elokuviin

ja teatteriin. Mäkisen musiikkia on kuultu muun muassa Markku Pölösen

elokuvissa Kuningasjätkä ja Kivenpyörittäjän kylä. ­·Pölösen kanssa tein

yhteistyötä myös hänen seuraavassa elokuvassaan, Koirankynnen leikkaajassa.

Myös teatteri on Mäkiselle läheinen ja alan yhteistyökumppaneita löytyy

vanhoista Taavetin koulukavereista. ­·Esa Kirkkopelto, jonka uusi näytelmä

sai juuri ensi-illan Q-teatterissa, pyysi minua aikanaan projektiinsa.

Harmikseni en saanut millään järjestettyä sitä varten aikaa, vaikka se

olisi ollut hienoa. Sinfoniaorkesterille Mäkinen on tehnyt musiikkia

harvemmin, mutta tämänkertainen kokemus antoi intoa jatkoa varten. ­·Täytyy

tunnustaa, että minun piti työstää tätä sävellystä oikein kunnolla.

Televisioon ja elokuviin tehtävä musiikki on tonaalista ja sen on pysyttävä

tiukoissa raameissa, tuotava tunnesisältöä kuviin. ­·Nyt vaikeinta olikin

se, ettei ollut mitään rajoitteita, kaikki oli mahdollista. Lopulta sain

asiat virtaamaan ja nyt tuntuu, että tällaista on tehtävä tulevaisuudessa

enemmän tilasi joku sitä tai ei, Mäkinen sanoo.

Kapellimestari luottaa ihmisten uteliaisuuteen

Kapellimestari Jan Söderblom uskoo, että yleisön luontainen uteliaisuus

voittaa mahdolliset ennakkoluulot uutta musiikkia kohtaan. Neljän

nykysäveltäjän tuotokset eivät ole mitään vaikeasti hahmotettavaa mölinää.

­·Klassisen musiikin alalla keskitytään enimmäkseen tuttujen ja suosittujen

kappaleiden esittämiseen ja osa yleisöstä saattaa haluta etukäteen

varmuuden siitä, mitä on tulossa. ­·Onneksi klassisessa kentässä on

kuitenkin edes sen verran uusiutumiskykyä, että yleisöllä ja muusikoilla on

aina silloin tällöin mahdollisuus yllättyä.

­·Suomessa tehdään niin paljon uutta musiikkia, ettei se kaikki tietenkään

ole hyvää. Toisaalta suuri määrä tekee todennäköiseksi sen, että välillä

syntyy pakostakin jotakin todella hienoa.

I I I

Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertti Kantaesityksiä kaikki, eli

Anna-Mari Kähärän, Vesa Mäkisen, Iiro Ollilan ja Markus Fageruddin

musiikkia Lappeenranta-salissa tänään kello 19.

SEPPO RAUTIOVAARA

Kuvateksti

Nauru herkässä. Lappeenrannan kaupunginorkesterin kantaesitysten konsertti

oli Markus Fageruddin idea. Hän pyysi mukaan ystäviään.

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto