SARI PULLINEN
Mustikanvarpujen keskellä, metsässä Anolan Hänninmäellä on vaatimaton hauta. Sen reunalle on joku pystyttänyt yksinkertaisen rautaristin. Hauta on kuuden sotavuonna 1941 ammutun venäläisvangin leposija.
Keskiviikkona Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Markus Petsalo valmistautuu toimittamaan sielumessun eli panihidan tällä haudalla. Saattojoukko on pieni. Joutsenolainen Paavo Saaranen laskee haudalle keltaiset krysanteemit. Taustalla humisee viljanpuimuri, suitsuke tuoksuu.
·Olkaa iäti muistetut, te autuuteen kutsutut, isä Markus lausuu.
Vasta äskettäin Paavo Saaranen kävi ensimmäistä kertaa tällä paikalla. Anolan kylällä kulkevan tarinan mukaan riihessä pidetyt vangit olisivat käyneet nälkälakkoon, ja kun kumpikaan osapuoli ei antanut periksi, vangit ammuttiin metsään ja haudattiin.
Ajatuksen sielumessusta Saaranen sai nähtyään televisiosta vastaavanlaisen tilaisuuden.
·Olin sota-aikaan lapsi. Silloin Oulussa vankeja oli monissa maataloissa. Muistan itse yhden mukavan venäläisvangin, jonka kanssa kävin hillasoilla, Saaranen muisteli.
·Kunnioitan vainajia, ja näin kunnioitamme näidenkin vainajien ihmisyyttä, hän sanoi.
Isä Markus on kerran aiemmin käynyt samanlaisella kentällä Nuijamaalla, rajavyöhykkeellä viitisentoista vuotta sitten.
·Neuvostovallan aikana ortodoksikirkossa ajateltiin, että venäläiset olivat ateisteja, eikä kirkko katsonut velvollisuudekseen suorittaa kristillisiä menoja heidän haudallaan, Petsalo selvitti.
·Mutta nyt ajattelemme, että he ovat ihmisiä, joiden tie kulki tänne. Tämä on tapa tehdä sovintoa historian kanssa ja kunnioittaa näiden vainajien ihmisyyttä. Oma ihmisarvomme riippuu siitä, kuinka me kohtelemme kulkijoita, vihollisia ja vainajia.
Luita molemmin puolin rajaa
Noin kymmenen minuuttia kestäneen toimituksen jälkeen isä Markus piti puheen, jossa hän korosti ihmisyyttä.
·Tiedämme, että suomalaisten luita lepää rajan takana Karjalassa. Samalla tavalla kuin me toivomme kunnioitusta siellä, kunnioitamme me näitä vainajia, joiden määränpää oli tässä.
Petsalo muistutti, että me olemme itse olleet vihollisia rajan tuolla puolen ja että olemme jo ajallisesti niin kaukana näistä tapahtumista, että voimme tehdä niiden kanssa sovinnon.
·Rukoilemme näitten poloisten kulkijoiden sielun puolesta. Suomi on kunnioitettavasti hoitanut inhimilliset velvoitteensa omia ja vihollisia kohtaan. Meidän historiamme on siinä suhteessa poikkeuksellinen, Petsalo huomautti.
·Muutamat arvet, kuten tämäkin hauta tässä, ovat olemassa, mutta parantuneet.
SARI PULLINEN
Kuvatekstit
Metsähaudalla. Isä Markus toimitti sielumessun venäläisvankien haudalla. Paavo Saaranen muodosti saattojoukon.
Sielumessu. – Olkaa iäti muistetut, te autuuteen kutsutut, lausui isä Markus.