OUTI SALOVAARA
Mikäli Suomen ja maailman historia olisivat menneet toisin,
perjantai-iltana eteläkarjalaisten yrittäjät juhlisivat aluejärjestönsä
60-vuotisjuhlaa mitä todennäköisimmin Viipurissa. Nyt kuitenkin sadat
juhlivat Etelä-Karjalan yrittäjät ry:n jäsenet täyttävät Lappeenrannan
kaupungintalon Lappeenranta-salin ääriään myöten.
Juhlavuodeksi valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri ja toimittaja Aija
Käkelän kirjoittama yrittäjäjärjestön historiikki kertaa nykyisin
1 684-jäsenisen järjestön värikkäät vaiheet sotavuosien melskeistä
2000-luvulle.
Maakunnan yrittäjäjärjestö perustettiin Suomen yksityisyrittäjäin Viipurin
aluejärjestön nimellä Viipurin Pyöreän tornin luona sijaitsevassa
Pohjoismaiden Yhdyspankin talossa 3. päivänä lokakuuta 1943, sodan
loppuvaiheissa.
Hallitukseen valittiin yrittäjiä Viipurista, Lappeenrannasta,
Vuoskenniskalta, Lauritsalasta sekä Käkisalmesta. Se ehti kokoontua
Viipurissa vain neljä kertaa, ennen kuin kaupunki 1944 jäi Neuvostoliiton
puolelle.
Lappeenrantaan muutti sodan jälkeen 42 viipurilaista yritystä ja Imatralle
kymmenen.
1980-luvulla
edunvalvontajärjestöksi
Sodan jälkeen yrittäjäjärjestö keskitti toimintansa Lappeenrantaan, ja sen
toiminta laajeni nopeasti. Parin ensimmäisen vuosikymmenen aikana
yritysneuvonnalle olisi ollut tarvetta, mutta siihen nuorella järjestöllä
ei ollut voimavaroja. Aluetta hallitseva suurteollisuus piti
pk-yrittäjyyden Etelä-Karjalassa vähäisempänä kuin muualla maassa.
1960-luku oli nousu- ja laskukausineen sekä devalvaatioineen yrittäjille
epävakaata aikaa. Aluejärjestö pyrki aatteellisen toiminnan kehittämiseen,
ja se sai enemmän painoarvoa - kysyttiinhän järjestön mielipidettä
esimerkiksi kaupungin liikekeskussuunnittelussa.
Liikealan työehtosopimus ja viisipäiväinen työviikko vuonna 1970
vaikeuttivat yrittäjien työaikajärjestelyjä ja nostivat palkkakustannuksia.
Yrittäjyyden kehnoksi koettua arvostusta yritettiin parantaa. ”Yrittäjästä
on tullut yhteiskunnan syöpäläinen”, kuvailtiin vuoden 1971
toimintakertomuksessa.
Vasta 1980-luvulla aluejärjestö alkoi Aija Käkelän mukaan olla
nykyisenkaltainen edunvalvontaorganisaatio. Myös maakunnallinen yhteishenki
virisi, kun Etelä-Karjalan kauppakamari ja yrittäjäjärjestö Einari Hatakan
puheenjohtajakaudella löysivät toisistaan yhteistyökumppanin.
1990 oli laman synkin vuosi, ja 1993 yrittäjäjärjestö nimesi kriisiryhmän
yrittäjien avuksi. Vuosikymmenen puolivälistä lähtien elämä alkoi jälleen
helpottaa.
Yrittäjäjärjestön elämää värittivät 1990-luvulla Venäjän rajan avautuminen
ja eteläkarjalaisten yrittäjien virinnyt Venäjän-kauppa. Aluejärjestön
yhteistyö Venäjä-konkari, vientiasiamies Ilkka Lampisen kanssa oli entistä
enemmän arvossaan.
Yrittäminen ei ole
koskaan helppoa
60-vuotishistoriikki paljastaa, että yrittäminen ei ole koskaan ollut
helppoa ja että jokaisella vuosikymmenellä on ollut omat ongelmansa.
Aija Käkelän mieleen on jäänyt iäkäs pitkän linjan yrittäjä, josta tämän
päivän yrittäjät puhuvat kunnioittaen··he eivät ole ollenkaan varmoja,
että olisivat samoissa oloissa selvinneet.
·Tämä vanha yrittäjä puolestaan sanoo, että olisi kauheata olla nyt
yrittäjänä, Aija Käkelä toteaa.
Etelä-Karjalan yrittäjien toimitusjohtaja Pekka Lattu pitää tärkeänä sitä,
että yhteiskunnassa todella voimallisesti aletaan edistää yrittäjyyttä.
·Kaikki puhuvat yrittäjyydestä kauniisti, mutta kukaan ei ryhdy
yrittäjäksi, Lattu toteaa.
2000-luvun aluejärjestön tavoitteena on pk-yritysten merkityksen ja niiden
luomien työpaikkojen lisääminen sekä maakunnan muuttotappion katkaiseminen.
Juhlavuodelle 2003 on kaksi teemaa: yrittäjien ikääntyessä erittäin
ajankohtainen yritysten omistajavaihdosten onnistunut toteutus ja
peruskoulujen systemaattisen yrittäjyyskasvatuksen aloittaminen.
·Me emme ole juurettomia. Toimintamme perustuu viipurilaiseen
lähtökohtaamme. Olkaamme niistä ylpeitä, Pekka Lattu viestittää
eteläkarjalaisille yrittäjille.
JUHA HILTUSEN ALBUMI
Kuvateksti
1950-luvun rautakauppa. Lappeenrannan Rautakaupassa maaliostoksilla olleita
asiakkaita palveli osastonhoitaja Martti Hämäläinen. - Kuvitusta 60 vuotta
eteläkarjalaista yrittäjyyttä -teoksesta.