ANTTI MUNNUKKA
Oli se hyvä, että Lappeenrannan työväenyhdistyksen soittokunnan
kapellimestari ja työväentalon vahtimestari Toivo Pyörre oli aikoinaan niin
sinnikäs mies.
Ilmeisesti suurelta osin hänen ansiostaan nykyinen eläkeläinen,
klarinetisti, musiikkineuvos, Levyraadista tuttu Klaus Järvinen, 66,
edelleen elää palavasti musiikille. Elää, kuten on elänyt viimeistään
18-vuotiaasta. Silloin hän Voionmaan opistossa lopullisesti sai
musiikillisen herätyksen, joka sittemmin johti aina tunnustetun Oulunkylän
Pop & Jazz Konservatorion syntyyn asti. ·Olin kuin Topin ottopoika. Hän
jopa siellä työväentalon kellarissa teki minulle kiväärinluodeista painoja
klarinetin puhdistusrätteihin. Yksi niistä taitaa olla käytössä vieläkin,
muisteli Järvinen maanantai-iltana Skinnarilan Hovissa.
Hänet oli kutsuttu paikalle avaamaan syksyn Hovin henki -illat. Aiheena oli
harrastemusiikkikoulutus niin Lappeenrannassa kuin valtakunnallisestikin.
Eläkevuosinaan Järvinen vasta musiikista nauttiikin:
·Nyt voin soittaa koska haluan.
Aloitti vasta
13-vuotiaana
Järvinen jos kuka kasvoi musiikin ja etenkin musiikinopetuksen
ammattilaiseksi juuri harrastemusiikin kautta.
Kymmenvuotiaana Lappeenrantaan vanhempiensa kanssa muuttanut Järvinen oli
jo 13-vuotias, kun aloitti työväenyhdistyksen soittokunnassa, aluksi
tenorisaksofonia, sitten vuoden kuluttua klarinettia puhaltamalla.
Koulun jälkeen Järvinen oli pitkään harrastajamuusikko, soitti Pyörteen
soittokunnan ohella paikallisissa tanssiorkestereissa kuten Rytmisepoissa,
Erkki Kaivolan, Kauko Kivisen ja Pekka Kaarnan bändissä. Arto Kovasiivet,
Aulis Vanniset, peltiseppä Pate Niiraset, Imatran Pena Hytöset ja Hannu
Sopaset vilahtelivat puheissa tuon tuosta.
Ei Järvisestä opettajaa ja musiikkineuvosta pitänyt tulla vaan postivirkamies.
·Aloitin postinkantajana ja kipusin jo Pallon postiin 1. luokan
postivirkamieheksi, kunnes sitten 1961 lähdin Lappeenrannasta ja aloin elää
kokonaan musiikille.
Itku pääsi, kun näki
kaikki muut lavalla
Pyörteen ja Järvisen sympatiat olivat molemminpuolisia. Järvinen melkein
liikuttui, kun kertoi miten Pyörre oli ajanut Ladalla Helsinkiin
Finlandia-talolle kuuntelemaan entisen oppilaansa soittoa.
·Ja itkuhan minulta pääs, kun tulin Lappeenrantaan kuuntelemaan
työväenyhdistyksen soittokunnan jotain juhlakonserttia ja sitten salissa
huomasin, että kaikki muut ovat lavalla soittamassa paitsi minä.
Skinnarilan Hoviin musiikkineuvos oli päivän mittaan jopa itse hankkinut
keskustelijoita, niin ammattilaisia kuin etenkin harrastajia. Paikalla
olivat niin musiikkiopiston, puhallinorkesterien, big bandin, bändikoulun,
jopa Savitaipaleen musiikkikoulun, teekkaribändien edustajia.
Järvinen sai ilokseen kuulla, että harrastusta ja taitoa riittää. Että
Bändikoulussa on 200 opiskelijaa, että sen tilat ovat ongelma. Alakylän
musiikkiluokista hänelle oli uutinen se, että oppilaat ovat myös
musiikkiopiston oppilaita. Siitä pop-mies oli tyytyväinen, kun
musiikkiopistossakin voi opiskella sähkökitaran ja -basson soittoa.
Huolta Järvinen kantoi yleisellä tasolla siitä, että ammattiin tähtäävää
opetusta annetaan liikaa ja liian monissa paikoissa.
Siitä hän oli mielissään, että nyt musiikin kaikki alueet tukevat toisiaan
aikaisempaa enemmän. Huolissaan hän oli, kun peruskoulu aikanaan vei
tunteja kaikilta taideaineilta eikä kerhojakaan enää ole.
Kyllä basistinkin on
hyvä tuntea nuotit
Alustajalla oli kerrottavana huomattava ilosanomakin musiikin opettajille
ja etenkin nuorille oppilaille.
Kyse on teoriasta. Soittaminenhan on kaikista hauskaa, mutta teoria, se on
raskasta tai vähintäänkin äärimmäisen harmaata.
·Mutta kyllä basistinkin on hyvä nuotit tuntea. Nyt on kolme nuorta
opettajaa meiltä, Pasi Heikkilä, Vellu Halkosalmi ja Annika
Gummerus-Putkinen ovat rakentaneet uutta opetussuunnitelmaa. Siinä
teoriaryhmä ryhtyykin soittamaan. Ja testeissä on todettu, että poissaolot
teoriatunneilta loppuivat kertaheitolla. Ne Szilvayn veljekset taitavat
opettaa viulua vähän samalla tavoin, kertoi Järvinen.
Alussa, aivan tilaisuuden alussa esiintyivät Lappeenrannan bändikoululaiset
Satu Hovi, Tiia Haikulainen, Niko Kuljuntausta ja Jyri Kangastalo.
Klaus Järvinen kuunteli, korva tarkkana, kuten nuoria aina.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Vauhtia riittää. Klaus Järvinen oli vedossa, vanhassa kotikaupungissa
riitti kyseltävää ja muisteltavaa.