SARI PULLINEN
Vuoden 1571 hopeaveroluettelossa mainitaan muuan Antti Tyrmi Joutsenosta.
·Antti Tyrmillä oli kolme lehmää, kuusi lammasta, hyvä hevonen ja 2,50
markkaa rahaa, tietää Jorma Tyrmi vuonna 2003 Lappeenrannan Pikisaaressa.
Nämä kaksi Tyrmiä, Antti ja Jorma, eivät ole verisukulaisia, mutta Jorma
Tyrmin suku on lähtöisin siitä samasta talosta, missä Antti Tyrmi asui yli
neljäsataa vuotta sitten. Antin talo säilyi 1700-luvulle, mutta joutui
sitten verokyvyttömäksi. Samalla alkuperäiset Tyrmit katosivat.
Samaan taloon tulivat sittemmin Jorma Tyrmin esi-isät, ensimmäisenä Antti
Tahvonpoika vuonna 1751.
Joutsenon Karsturannan kasvatista Jorma Tyrmistä on kahdeksan vuoden
intensiivisen sukututkimusharrastuksen aikana kehkeytynyt varsinainen
joutsenolaissukujen asiantuntija. Tyrmien juuria etsiessään hän on
törmännyt tietysti muihinkin sukuihin: siellä ovat Frostit, Kangaspunnat,
Hyvättiset, Mattiset, Isbomit, Mellot, Hauskat, Nyrköt ja Jauhot.
Omien sukutaustojensa lisäksi Tyrmi tutkii tilauksesta muitakin sukuja.
Tyrmi on harvinainen sukunimi. Nimen alkuperän Jorma Tyrmi on jäljittänyt
Peer Tyrmeen, joka eli 1400-luvun loppupuolella. Keskiviikkona 18.
helmikuuta vuonna 1478 Peer erään asiakirjan mukaan istui verokäräjillä.
·Tyrmi-nimen alkuperä voi olla keskiaikainen ruotsalainen miehen nimi
Thyrner tai Thörner. Pälkäneellä oli 1500-luvun alussa Tyrni-niminen talo.
Sieltä Hämeestä Salpausselkää pitkin Peerin pojat tai pojanpojat ovat
todennäköisesti tulleet Joutsenoon, Jorma Tyrmi päättelee.
Joutsenon kirkonkirjoista
paloikin vain osa
Harvat lienevät ne 19-vuotiaat nuorukaiset, jotka hullaantuvat jostain
historiateoksesta. Mutta niin kävi Jormalle.
·Menin työharjoitteluun Joutsenon kunnanvirastoon. Vintin siivouksen
yhteydessä löytyi Jääsken kihlakunnan historian ykkösosia isot pinot.
Siellä oli mainittu Tyrmin nimi 1500-luvun veroluetteloissa.
·Historia oli kiinnostanut minua muutenkin. Siihen aikaan
paikallishistoriaa ei ollut saatavilla juuri ollenkaan. Kotiseutuoppia oli
kyllä koulussa, mutta melko vaatimatonta se oli, Tyrmi muistelee.
·Aloin kysellä sukulaisilta, onko sukuamme selvitetty. Tiesin vain, että
isoisän isän nimi on Juho, mutta hänen isästään en tiennyt mitään.
Tyrmille sanottiin, ettei Joutsenon sukuja pysty tutkimaan, koska
kirkonkirjat ovat palaneet. Sitten miehelle siunaantui perhettä, ja
töissäkin piti käydä, eikä sukututkimukselle löytynyt aikaa. Kunnes vuonna
1996 hän osa-aikaeläkeläisenä aloitti sukututkimuksen teon. Sai selville
senkin, ettei niistä Joutsenon kirkonkirjoista ollutkaan palanut kuin pieni
osa, ja nekin oli myöhemmin pääosin löydetty.
Sukututkimus ei ole koskaan valmis
Sukututkijan on hyvä osata ainakin ruotsin kieltä, tietotekniikkaa,
vanhojen käsialojen tulkintaa ja vanhanaikaisia sanontoja. Tietokone ja
internet ovat ehdottomia apuvälineitä. Ennen internetiä etsiminen toisilta
paikkakunnilta oli aikamoista hakuammuntaa. Antti Juhonpoikia on tuhansia.
Jos haluaa varmistua netin tiedoista, on tutkittava alkuperäisiä
kirkonkirjoja. Joutsenon kirkonkirjat alkavat vuodesta 1736 ja löytyvät
netistä puhtaaksi kirjoitettuna vuoteen 1853. Sitä uudempia tietoja saa
vain Joutsenon kirkkoherranvirastosta vuoteen 1960 asti.
·Historian tuntemus ja paikallistuntemus ovat tärkeitä, Tyrmi opastaa.
Tyrmi on huomannut, että lähes kaikki joutsenolaiset vanhat talot, arviolta
seitsemän kymmenestä, ovat vaihtaneet omistajaa 1700-luvun alkupuolella.
·Ainakin suurin osa 1700-luvulta peräisin olevista joutsenolaissuvuista on
sukua toisilleen.
Jorma Tyrmi on kirjoittanut oman sukunsa vaiheista kirjan Tyrmin suvun
historiaa 1478 – 1998.
·Sukututkimus ei ole koskaan valmis. Sukukirjoja pitäisi tehdä viiden,
kymmenen vuoden välein.
·Aloitin tutkimuksen etsimällä Tyrmin suvusta varhaisimman esi-isäni ja
aloin tutkia hänen jälkeläisiään. Näin nykypolvet voivat nähdä, kenen sukua
ovat. Joskus voi jopa huomata, että puolisolla on sama esi-isä kuin
itsellään, ehkä parin sadan vuoden takana.
Tyrmille sukututkimus ei ole pelkkä harrastus vaan myös osa-aikainen työ.
·Kotiseututyö on tärkeää. Se auttaa ymmärtämään esi-isien elämää ja
opettaa sekä yleis- että paikallishistoriaa, Tyrmi sanoo.
SARI PULLINEN
Kuvatekstit
Sukutaulu. Jorma Tyrmi on koonnut tauluksi kuvat itsestään, lapsistaan ja
isästään, isoisästään sekä isoisoisästään.
Rippikirja. Ennen kuin tätä Joutsenon seurakunnan rippikirjan sivua
vuosilta 1736 – 1749 voi lukea, on osattava tulkita vanhoja käsialoja.
Esimerkkejä joutsenolaisista suvuista
v. 1739 henkikirjan mukaan
¤·Anola: Kaivola, Mattinen; Haukilahti: Martikka.
¤·Hyvättilä: Suikki, Hyvättinen; Soljala: Solja, Tyrmi.
¤·Joutseno (nykyinen keskustaajama): Värtö, Finni, Turkia; Kesola: Kimpi.
¤·Kähärilä: Jauho, Lähde; Karhula: Karhu, Arminen.
¤·Leppälä: Hietanen, Siannahka; Suokumaa: Huipero, Lallo.
¤·Pätilä: Pätilä, Kiukas; Jänhiälä: Pellinen, Matikainen; Karsturanta:
Arponen, Eva.
¤·Marttila: Salonen; Parjala: Koho, Myllärinen.
¤·Korvenkylä, Tiuruniemi ja Mietinsaari: Virkki, Miettinen, Liutu, Papunen,
Vipele.
¤·Muita nimiä: Tiimo, Tujula, Vesikko, Melto, Monto, Viskari, Miettinen.