ANTTI O. ARPONEN
Päivähoitolaki tuli Suomessa voimaan 30 vuotta sitten vuonna 1973. Lain
myötä yhteiskunta otti vastuulleen alle kouluikäisten lasten kasvatuksen.
Päivähoidon kasvatustavoitteet olivat tuolloin vielä määrittelemättä. Läpi
koko 1970-luvun käytiin keskustelua päivähoidon kasvatustavoitteista.
Lemiläinen teologian lisensiaatti Eeva Sisko Vaalgamaa on tutkinut Suomessa
vuosina 1973-1983 käytyä keskustelua päivähoidon uskontokasvatuksesta
kirkon, valtionhallinnon ja median tuottaman artikkeliaineiston pohjalta.
Vaalgamaan väitöskirja Lasten ahdistamista vai olennainen osa suomalaista
kasvatusta liittyy Suomen ja Skandinavian kirkkohistoriaan. Vaalgamaa
väittelee tänään Helsingin yliopistossa vastaväittäjänään professori Mikko
Ojala.
Uskontokasvatus
ei kiinnostanut
kokoomusta
Tutkimuksessaan Vaalgamaa selvittää miten suomalainen yhteiskunta ratkaisi
päivähoidon uskontokasvatuksesta syntyneen ongelman. Sosiaalihallituksen
komiteat ja työryhmät jättivät mietinnöissään kokonaan määrittelemättä
uskontokasvatuksen.
Poliittisista puolueista SKDL halusi jättää uskontokasvatuksen pois
päivähoidosta. Keskustapuolue oli määrätietoisin uskontokasvatuksen
puolustaja. Kristillinen liitto halusi päivähoitoon kristillistä kasvatusta.
Kokoomus ei osoittanut erityistä kiinnostusta uskontokasvatukseen.
Sosialidemokraateille uskonto oli niitä kysymyksiä, joihin puolueen jäsenet
saivat itse määrätä kantansa.
Kirkko ajoi uskontokasvatusta päivähoitoon lukuisilla kannanotoilla.
Vaalgamaa on selvittänyt, että kirkko hallitsi lobbauksen.
Kellariravintolassa tarjottiin sosiaalihallituksen pääjohtajalle aterian
ohessa keskustelua Sinisalosta Kiantoon ja perusteluja uskontokasvatukselle.
Kirkko teki töitä
tavoitteittensa
puolesta
Kirkko arvosteli terävästi päivähoidon kasvatustavoitteiden suunnittelua.
Se vetosi uskontokasvatusta kannattavien kansalaisten mielipiteeseen ja
yritti julkisilla mielipiteillä saada äänensä kuuluville.
Kirkolliskokous kirjelmöi valtiovallalle. Kirkon kasvatusasiankeskuksen
puheenjohtaja, piispa Paavo Kortekangas ja pääsihteeri Veikko Pöyhönen
toimivat uskontokasvatuksen kärkimiehinä.
Vaalgamaan näkemyksen mukaan 1970-luvun loppupuolella vasemmistolaisuuden
jälkimainingit olivat suurimmaksi osaksi takanapäin, ja poliittinen kenttä
oikealta vasemmalle suhtautui varsin avoimella mielellä kirkon elämään.
Uskontokasvatuksen vastustajat ja puolustajat pääsivät yhteisymmärrykseen
ja uskontokasvatus määriteltiin ”avaraksi ja suvaitsevaisuuteen
ohjaavaksi”. Päivähoidon uskonnollinen kasvatus muuttui kristillisestä
kasvatuksesta yhteiskunnan tavoitteista nousevaksi kasvatukseksi.
Suomen päivähoitolaissa on edelleen voimassa kasvatustavoitteet vuodelta
1983. Suomalainen päivähoito, jossa annetaan uskontokasvatusta, on
ainutlaatuinen kansainvälisessä vertailussa.
VÄITÖS
¤·Eeva Sisko Vaalgamaa
¤·Syntynyt 6.4.1946 Miehikkälässä.
¤·Ylioppilas Saimaan yhteislyseosta Lappeenrannasta 1964.
¤·Teologian kandidaatti 1967 ja lisensiaatti 1999.
¤·Lappeenrannan seurakunnan seurakuntapappi.
¤·Asuu Lemillä, naimisissa kirkkoherra Lauri Vaalgamaan kanssa.
¤·Väittelee teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 26.11. aiheesta
Lasten ahdistamista vai olennainen osa suomalaista kasvatusta?
Uskonnollisen kasvatuksen hyväksyminen osaksi päiväkotien toimintaa.