ANTTI O. ARPONEN
Sosiaalineuvos Mauno Forsman on seurannut läheltä suomalaisen yhteiskunnan
kehitystä. Pitkä ura kansanedustajana huipentui 1980-luvun alussa ministerin
tehtäviin.
Muistelmat? Onhan niistä ollut puhetta, mutta en aio niitä kirjoittaa. Tosin
niinhän sanoi myös Kalevi Sorsa, mutta viime vuosina häneltä on ilmestynyt
useita kirjoja, naurahtaa Forsman.
Mauno Forsman on niitä harvoja eteläkarjalaisia, jotka on hyväksytty
Kansallisbiografiaan, valtakunnan merkittävimpien vaikuttajien joukkoon.
Keskusteluissa vilahtelevat nimet Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Kalevi Sorsa,
Paavo Väyrynen ja monet muut.
Kekkosen suhtautuminen Etelä-Karjalaan on jäänyt monille epäselväksi. Forsman
osaa kertoa tämänkin asian:
Kesällä 1981 Kekkonen nimitti minut Koiviston hallituksen toiseksi
valtiovarainministeriksi. Kun olin uusi mies hallituksessa, niin Kekkonen
kutsui Kultarantaan juttelemaan.
Kekkonen arvosti
Etelä-Karjalan maakuntaa
Kekkosen kanssa aamukahville ei moni päässyt, siksi Forsman muistaa keskustelun
hyvin.
Presidentti puhui ulkopolitiikasta, mutta sitten hän alkoi keskustella Etelä-
Karjalasta. Oli sateinen kesä ja presidentti kysyi, että mitenkähän ne
satotoiveet ovat tänä kesänä Etelä-Karjalassa. Yritin vastata jotain. Sitten
hän siirsi keskustelun Saimaan kanavaan ja muihin Etelä-Karjalan asioihin.
Forsman sanoo, että Etelä-Karjala oli selvästi Kekkoselle tärkeä alue ja hän
kantoi huolta maakunnan kehityksestä.
Mauno Koiviston hallituksen työ oli vaikeaa. Siihen aikaan poliittiset
ristiriidat olivat kovia.
Valtion budjetin tekeminen oli 1981 todella hankalaa. Paavo Väyrynen teki
kaikkensa, että budjettia ei olisi saatu kasaan. Lopulta Väyrysen ollessa
matkalla Kööpenhaminassa me Ahti Pekkalan, Christoffer Taxellin ja Esko Rekolan
kanssa runttasimme budjetin kasaan.
Helmikuussa 1982 valittiin uusi hallitus Kalevi Sorsan johdolla. Forsman jatkoi
ministerinä.
Sorsa oli hyvä pääministeri ja hyvä puoluejohtaja. Olisin halunnut, että
hänestä olisi tullut 1994 sosialidemokraattien presidenttiehdokas. Olin henkeen
ja vereen Sorsan puolella.
Mauno Forsman oli 1960-luvulla opettajana Tampereella ja innostui siellä
yhteiskunnallista asioista. Lappeenrannassa hän aloitti poliittisen uransa
kulttuurilautakunnan puheenjohtajana ja eteni nopeasti kaupunginvaltuuston
puheenjohtajaksi.
Paikallishistoria
ja kirjat kiinnostavat
Forsman on innostunut kirjoista ja historiasta, erityisesti
paikallishistoriasta. Keskusteltavaa riittää vuodesta 1918, jatkosodan
vuosista, Viipurista (Mauno-poika kävi koulua Papulassa), Etelä-Karjalan
vaakunasta ja monesta muusta asiasta.
Forsman on myös urheilumies. Nuoremmat eivät tiedä yhtä tärkeää meriittiä:
Minä olin tuomassa jääkiekkoa Lappeenrantaan 50 vuotta sitten.
Opettajaseminaarissa Raahessa olin tutustunut jääkiekkoon ja pelasin Raahen
Vesan maalivahtina.
Talvella 1954 Mauno Forsman oli SaiPan ensimmäinen maalivahti. Suomen cupissa
SaiPa voitti monta peliä ja hävisi vasta SM-sarjan HJK:lle. Ensimmäisen kerran
Lauritsalassa jääkiekko-ottelussa oli yli 1 000 katsojaa ja Etelä-Saimaan
lehtijutussa kehuttiin kovasti maalivahti Forsmania.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Kotiseutu on tärkeä asia. Historia ja kirjallisuus kiinnostavat Mauno
Forsmania. Hän on tutkinut paljon paikallishistoriaa Etelä-Karjalassa.
Mauno Forsman
75-vuotias
¤ Syntynyt 31.12.1928 Lappeen kunnassa.
¤ Kansa- ja kansalaiskoulun opettaja 19541971.
¤ Kansanedustaja 19711983. Toinen valtiovarainministeri Mauno Koiviston ja
Kalevi Sorsan hallituksissa 19811982.
¤ Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja 19821989.
¤ Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 19701972 ja ensimmäinen
varapuheenjohtaja 19781982.
¤ Harrastaa kotiseututyötä, lähihistoriaa ja lukemista.
¤ Asuu punaisessa tiilitalossa Tapavainolassa.
¤ Merkkipäivänä ei vastaanottoa.