ANTTI MUNNUKKA
Moni ei Suomessa, ehkä ei edes maanmittaushallinnossa tiedä, mikä on
käänteinen monikulmiojono.
Heikki Pirinen, 84, tietää, ja ennen kaikkea muistaa. Maanmittauslaitoksen
kartoittajana 34 vuotta pääasiassa Parikkalan seudulla toiminut Pirinen
muistaa asiat niin hyvin, että päätti eläkepäiviensä ratoksi kirjoittaa
kirjan. ·Kirjotappas isä jotain paperillekin, oli Pirisen Kari-poika
pyytänyt, kun isäpappa takavuosina muisteli elämäänsä ja etenkin kovin
mieleistä työtänsä.
Heikki Pirinen teki työtä pyydettyä, kynällä, kirjoituskoneella, jopa
tietokoneellakin. Aikaa meni ehkä 78 vuotta, mutta niin vaan omakustanne
nimeltä Matkan varrelta koettua ilmestyi. Sivuja kirjassa on peräti 330,
ison romaanin verran ja täsmällistä asiatietoa valtavat määrät, sillä
Heikki Pirinen on jämpti mies.
Eli kuten Lappeenrannan maanmittaustoimiston aluejohtaja Timo Kunnas
tiistaina totesi:
·Parikkalan puolessa kun asioi, kuulee yhä aina silloin tällöin, että ”tää
on Pirisen Heikin käymä raja, se on suora”.
Heikki Pirinen piipahti tiistaina Lappeenrannassa pokkaamassa
maanmittauslaitoksen hopeisen ansiomerkin. Sen kiinnitti Pirisen
rintapieleen kartoittaja Ritva Turpeinen ja kiitospuheen piti piirin
päällikkö Tage Westman.
Teräsvaari
monessa mukana
Piristen suku on alun perin Muolaasta, josta muuten on kotoisin myös
entinen maanmittaushallituksen pääjohtaja Lauri Kantee, kirjoittavia miehiä
hankin.
Piriset tosin lähtivät Muolaasta jo 1500-luvulla, tiesi Heikki Pirinen.
Hänen mukaansa Pirisiä saapui Parikkalaan Savon ja Kiteen kautta
1870-luvulla. Jouluaattona 85 vuotta täyttävä teräsvaari kertoi olevansa
pitkäikäistä sukua. Isä oli elänyt 95-vuotiaaksi.
·Yksi täti kyllä kuoli jo 81-vuotiaana, hymyilytti Heikki Pirinen
kuulijoitaan.
Elämäkerta kertoo niin lapsuudesta, viidestä raskaasta sodan vuodesta,
perheestä, työstä kuin yhteiskunnallisesta toiminnastakin. Heikki Pirinen
oli tuttu hahmo esimerkiksi Parikkalan seurakunnan, rintamamiesveteraanien
ja Kaakon kansalaisopiston toiminnassa.
Saaren kunta
tuli tutuksi
Sodassa pahan astman saanut Pirinen astui maanmittauksen palvelukseen
harjoittelijaksi jo 1947. Silloin työllisti evakkojen asuttamiseen
tarkoitettu maanlunastuslautakunta. Parikkalasta Pirinen lähti kuudeksi
vuodeksi Kajaaniin, josta palasi kotiseudulleen 1.6.1962 ja oli siellä
työssä aina eläkkeelle lähtemiseensä asti, joka tapahtui helposti
muistettavana päivämääränä 11.11.1981.
·Se oli oppimisen aikaa, muisteli Pirinen viimeistä 18 vuoden pestiään
Parikkalassa.
Silloin hän oppi ymmärtämään sen käänteisen monikulmiojononkin käsitteen,
jopa käyttämään hyväkseen sen ajan tietokoneita.
Koko maatakin ajatellen oli suurimpia maanmittaustyömaita Saaren uusjako,
jota ahkeroitiin 14 vuoden ajan vuosina 1964-1978.
·Minä laskin, että kolmena vuonna tein Parikkalasta Saarelle 600 matkaa.
Kolmena kesänä kävin rajaa 250 kilometriä. Pyykkejä kertyi 1600. Jaossa on
650 osakasta ja jopa 17 talouskeskusta siirrettiin toiseen paikkaan,
Rautjärveä laskettiin. Ilman kiistoja ei sellaista työtä voi tehdä, myönsi
Pirinen.
·Taisivat joskus Akonpohjassa poliisitkin olla paikalla, kun kokouksia
pidettiin. Oli kuultu, että ”se Lautala ei täältä elävänä lähde”, muisteli
Pirinen.
Maanmittausinsinööri Aulis Lautala oli uusjaon toimitusmies.
·Minä kyllä annan Lautala-vainaalla täydet pisteet. Tunninkin hän saattoi
hiljaa kuunnella, mitä osakkaalla oli sanomista. Eikä 650 osakkaasta
valittanut kuin 131, joista vähän yli 20 sai pienen muutoksen aikaan,
puolusti Pirinen kiisteltyä esimiestään.
ANTTI MUNNUKKA
Kuvatekstit
Kunniaa. Ritva Turpeinen kiinnitti Heikki Pirisen rintaan
maanmittauslaitoksen hopeisen ansiomerkin
Vanha salkku. Heikki Pirinen sai aikoinaan Kajaanista lähtiessään lahjaksi
nahkasalkun. Siinä on yhä 40 vuoden jälkeen säilyttää tavaroita.