RIINA NOKSO-KOIVISTO
Kun Lappeenrannan teknillisen yliopiston teatteriharrastajat haluavat pitää
hauskaa, haalarit ja teekkareiden tupsulakki jäävät vaatekaappiin. Sen
sijaan otetaan esiin uuden näytelmän plari tai improvisoidaan näyttämöllä
omasta päästä. Tavanomaisesta poikkeavia nämä teekkarit ja kylterit ovat
siinäkin mielessä, että Lappeenrannan ylioppilasteatteri on Suomen ainoa
teknillisessä korkeakoulussa toimiva teatteri. Muissa kaupungeissa
näytteleminen on lähinnä humanistien hommaa. ·Yksi teatterikerhon parhaita
puolia on se, että samanhenkiset, usein aika ekstrovertit tyypit löytävät
toisensa kaiken tämän tekniikan keskellä, Lauri Jorasmaa sanoo.
Ylioppilasteatterille ominaista on, että harrastajakunta vaihtuu
tavanomaista nopeammin. Teatteri taas muuntuu aina sen mukaan, kuka on
ohjaksissa. ·Tällä hetkellä meitä aktiivisia harrastajia on vajaat
parikymmentä, mutta kokoonpano muuttuu joka vuosi, kun uusia opiskelijoita
tulee ja vanhoja lähtee, teatterikerhon puheenjohtaja Markku Multaharju
sanoo. Omia tiloja teatterilla ei ole, vaan tarpeen mukaan käyttöön saadaan
yo-talon auditorio.
Viisi vuotta toimintaa
Lappeenrannan ylioppilasteatteri perustettiin viisi vuotta sitten. Ainut
jäljellä oleva alkuperäisjäsen on Johannes Teppo, joka muistelee alkuaikoja
naureskellen.
·Teatterikerhon perustamista pohdittiin sähköpostilistoilla ja kun kuulin
siitä, ilmoittauduin heti halukkaaksi. Ensimmäinen esitys, Decamerone, oli
yhtä sähellystä ja kaaosta, mutta yleisö otti sen hyvin vastaan. Teatterin
taiteellinen linjaus on alusta asti ollut selvä: tärkeintä on, että sekä
esiintyjät että yleisö viihtyvät. Alkuvaiheessa turvauduttiin nykyistä
enemmän vuorenvarmaan elementtiin: seksiin.
·Kun seksin määrä väheni, yleisökin hupeni. Ehkä nyt pitää kokeilla,
toimiiko sama toisinpäin, Johannes Teppo pohtii. Tyhjille katsomoille
ylioppilasteatterin ei ole tarvinnut koskaan esiintyä, mikä on yliopiston
henkilökunnan ja opiskelijoiden ansiota. Teatterilaisten mielestä olisi
kuitenkin mukavaa, jos myös muut lappeenrantalaiset lähtisivät teatteriin
Skinnarilaan.
Ylioppilasteatteri valmistelee vuosittain ainakin yhden suuremman
produktion. Tämän talven ensi-ilta kuulostaa valinnalta, jonka voisi
ajatella kiinnostavan muitakin kuin teekkareita. Harri Virtasen
avioerokomediassa Juoksuaika on sitä kaivattua seksiä, mutta myös
ajankohtaista pohdittavaa. Näytelmän ohjaa Anna Turunen. ·Olemme katsoneet
parhaaksi, että ohjaaja pyydetään ulkopuolelta. Jos joku omasta porukasta
ryhtyisi ohjaamaan toisia, homma saattaisi mennä vähän liian
demokraattiseksi, Johannes Teppo sanoo. Ennen helmikuista ensi-iltaa
teatterilaisilla on kuitenkin monta keikkaa edessä. Etenkin näin
pikkujouluaikaan yritykset tilaavat sketsiesityksiä, jotka syntyvät usein
edellisenä iltana esiintyjien omissa päissä. Tämän viikon perjantaiksi
keikkoja ei ole sovittu, sillä ylioppilasteatteri viettää omia
viisivuotispäiviään ylioppilastalolla Skinnarilassa.
RIINA NOKSO-KOIVISTO
Kuvateksti
Teatteria ja tekniikkaa. Johannes Teppo, Annastiina Kerkkänen, Aleksi
Wiberg, Liisa Torikka, Maikki Sirkiä, Lauri Jorasmaa, Markku Multaharju ja
Mika Lankila ovat teatterin aktiiveja.