RIINA NOKSO-KOIVISTO
Teatterinjohtaja Antti Majanlahti ei ole viimeisen parin viikon aikana
yrittänytkään ennättää kaikkiin hallinnollisiin palavereihin. Ajatukset
ovat muualla: ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen ja ensimmäistä
kertaa Lappeenrannan kaupunginteatterissa Majanlahti nousee lavalle
näyttelemään. Teatterinjohtaja tunnustaa, että perjantaina ensi-iltansa
saavan Reviisorin päärooli jännitti etukäteen tavanomaista enemmän.
·Tuntui, että tällä kertaa harteilla oli erityinen painolasti ja
aloittaminen oli hankalaa. Päätin kuitenkin heti, etten voi paeta
harjoitusten välillä teatterinjohtajan huoneeseen ja sanoa muille, etten
osaa rooliani sen takia, kun on tässä johtamisessa näitä kiireitä ja
ongelmia. ·Vaikka näyttelemisessä olisi pitkä tauko, taito, jos sitä on
ollutkaan, ei onneksi ruostu. Kyse on enemmän henkisestä puolesta. Pitää
vain luottaa, että se jokin yhä löytyy itsestä. Viime aikoina Reviisorin
harjoittelu on ollut niin mukavaa, että muistan taas, minkä takia alunperin
halusin näyttelijäksi, Majanlahti sanoo. Klassikkokomedian ohjaa
kaupunginteatteriin Teija Hyvärinen, jonka mielessä Gogolin näytelmä oli
muhinut jo pidemmän aikaa. ·Kun selvisi, että on mahdollista saada Antti
näyttämölle, ajattelin, että Hlestakovin rooli sopii hänelle kuin valettu.
·Reviisorihan on hahmona tyhmähkö ja pinnallinen nuori mies, jolla ei ole
kykyä keskittyä mihinkään syvällisemmin. En tietenkään tarkoita, että Antti
olisi tällainen, vaan tiesin jo etukäteen, että häneltä löytyy kykyä
näytellä huijaria ja peluria, Hyvärinen sanoo. Vaikka Majanlahti on
nauttinut Reviisorin tekemisestä, kovin usein häntä ei tulla näyttämöllä
näkemään. ·Kyllästyin aikanaan näyttelemisessä toistoon. Harjoituksissa on
vielä mukavaa, mutta 30-40 esityskerran jälkeen työ alkoi usein olla
pakkopullaa. Jos vielä kymmenien kertojen jälkeen teen tätä Reviisorin
roolia 110-prosenttisesti, sitten voidaan harkita tulevaisuutta.
Kaupunginisät saavat olla rauhassa
Gogolin Reviisorissa Hlestakov-niminen rentuhko nuori mies saapuu
matkallaan pikkukaupunkiin, jonka asukkaat erehtyvät epäilemään häntä
valtion lähettämäksi tarkastajaksi. Kun Hlestakov tajuaa tämän, hän ottaa
kaiken ilon irti liehakoivista kaupunginisistä. Samalla hän tulee
paljastaneeksi virkamieskunnan epärehellisyyden ja oman edun tavoittelun.
Vaikka Gogolin Reviisori on monessa mielessä ajaton ja tapahtumapaikkana on
pikkukaupunki, katsojien on turha etsiä Teija Hyvärisen ohjauksesta
yhtymäkohtia paikallisen kunnallispolitiikan kiemuroihin tai vaikkapa
Saimaankaupunki-häslinkiin. Anderssonit ja muut kaupunginisät saavat siis
istua rauhassa katsomossa ja keskittyä hyvään klassikkokirjallisuuteen.
·Reviisori on puhtaasi epookkinäytelmä, joka sijoittuu 1800-luvun
Venäjälle, Hyvärinen sanoo.
·Olen itse kotoisin maalta ja minua kiehtoo se tapa, jolla Gogol
kirjoittaa maaseudun junteista. Hänen kuvauksensa on iloista, mutta samaan
aikaan äärettömän häijyä. ·Gogolin tekstissä on koko ajan menon tuntu,
niin kuin laukkaisi troikan kanssa. Gogol ei lähde turhaa maalailemaan,
mistä moni nykykirjailijakin voisi ottaa oppia. Hyvärisen mukaan moni asia
ohjauksessa ratkesi jo siinä vaiheessa, kun hän keskusteli lavastuksesta
Riitta Ukkosen kanssa.
·Voi sanoa, että suunnittelen useat jutut Ukkosen lavastukseen, ei toisinpäin.
III
Reviisorin ensi-ilta nähdään perjantaina 5.12. Lappeenrannan
kaupunginteatterissa.
ARI NAKARI
Kuvateksti
Hlestakov. Antti Majanlahti esittää nuorta Hlestakovia, joka on olevinaan
kaikkien liehittelemä reviisori.