VESA SALMINEN
Lappeenrannan Pursiseura ottaa historiansa suurimman harppauksen, kun se
rakentaa oman purjehduskeskuksen Rapasaareen. Pursiseuran kommodorin Robert
Sandströmin mukaan seuran jäsenet ovat tähän saakka olleet Lappeenrannassa
vähän huutolaispojan asemassa, koska kunnollisia toimitiloja ei ole ollut.
·Purjehduskeskuksen tarjoamat mahdollisuudet seuratoiminnalle kutkuttavat.
Se antaa mahdollisuuden nousta uudelle tasolle, Sandström uskoo.
400 000 euron hankkeen rahoitus on kuin lottovoitto Pursiseuralle.
Etelä-Suomen lääninhallitus on myöntänyt kohteeseen 300 000 euroa EU-rahaa
ja Lappeenrannan kaupunki 50 000 euroa satamaprojektiin varatuista
rahoista. Pursiseuran oma osuus on 50 000 euroa, josta puolet pyritään
kattamaan talkootyöllä.
Lappeenrannan kaupunki suhtautui alusta lähtien myönteisesti hankkeeseen,
koska se nivoutuu hyvin satama-alueen kehittämiseen ja sitä kautta
matkailun edistämiseen. Ne olivat myös keskeiset perusteet
lääninhallituksen päättäessä EU-tukirahoista ja ohjaavat myös rakennuksen
suunnittelua ja sinne tulevaa toimintaa.
Purjehduskeskus valmistuu suunnitelmien mukaan kaupungin vuokratontille
ensi vuoden purjehduskauden alussa eli touko-kesäkuussa.
Vilkas juniorityö
potki liikkeelle
Rakennushanketta johtavaa, Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiössä
projektipäällikkönä työskentelevää Timo Nurmea purjehduskeskus ei urakkana
hätkäytä.
·Jos pitäisi ottaa pankista noin paljon lainaa, niin sitten
kauhistuttaisi, Nurmi sanoo.
Ajatus purjehduskeskuksesta syntyi kolmisen vuotta sitten suurelta osin
vilkastuneen junioritoiminnan ansiosta, koska tilanpuute oli huutava.
Aluksi puhuttiin jollavaraston rakentamisesta, mutta se olisi yksin ollut
liian kallis vaihtoehto.
Viime kesänä Sandströmin ja Nurmen kahden miehen työryhmä selvitti eri
vaihtoehtoja, ja jäsenistön tuki hankkeelle saatiin yleiskokouksessa
syksyllä sen jälkeen, kun Etelä-Suomen lääninhallitus oli tehnyt muhkean
rahoituspäätöksen.
·Ilmeisesti olimme hyvin oikeaan aikaan liikkeellä, ja purjehduskeskus
tukee kaupungin satamahankkeen koko toteutusta. Jossain muussa paikassa
olisi ollut vaikeampaa saada tukea, Nurmi epäilee.
Lappeenrannan kaupungin panosta Pursiseurassa kiitellään vuolaasti.
Yhteistyö EU-tukihakemuksen valmistelussa sai vankkaa taustatukea niin
kaupungilta kuin lääninhallitukseltakin.
·Ilman verkostoja ei varmasti olisi saatu näin helposti tukea, Nurmi sanoo.
·Avustuksen osuus on erittäin korkea.
Lopullinen rahoitusratkaisu ei enää yllättänyt perusteellisen valmistelun
jälkeen. Ilman yhteiskunnan tukea hanke olisi kuitenkin haudattu.
·Kun päätös tuli, oli jo eri osapuolten myönteiset näkemykset aika hyvin
tiedossa, Nurmi toteaa.
Paljon töitä
luvassa jäsenille
Purjehduskeskuksen suunnittelussa ja itse rakennustyömaalla kaivataan
vankkaa panosta seuran jäseniltä. Suunnitteluvaiheessa ilmaista apua ovat
lupautuneet antamaan neljä arkkitehtia. Myös ainakin sähkö- ja
rakennussuunnittelu hoituvat omien jäsenten avulla.
Talkootyön osuudeksi lasketaan 2 000 tuntia, jolla katetaan puolet
omarahoituksesta. Jos 500 jäsenestä 50 huhkisi hankkeen parissa, se
tietäisi noin viikon työpanosta, Nurmi arvioi.
Purjehduskeskuksen pitäisi pyöriä tulevaisuudessa omillaan. Ympäri vuoden
käytössä olevia tiloja on tarkoitus vuokrata myös ulkopuolisille, joiden
toiminta tukee satama-alueen palvelurakennetta. Sopivia yrityksiä olisivat
esimerkiksi risteilyjen järjestäjät, pitopalvelu tai veneilyyn ja
matkailuun liittyvät verkostoyrittäjät.
Työntekijöitä purjehduskeskukseen ei palkata eikä lähialueen yrittäjien,
muun muassa ravintola ja polttoaineasema, kanssa haluta kilpailla.
·Liiketaloudellisia riskejä ei oteta, Nurmi sanoo.
Pelkkä rakennus
ei lisää toimintaa
Sandströmin mukaan keskeisenä tavoitteena on seuran yhteisöllisyyden
lisääminen ja palveluiden tarjoaminen veneilijöille kehdosta hautaan.
·Sitä viuhkaa kun pystyisi levittämään.
Pursiseuran 500 jäsenestä yli 40-vuotiaita on 300 ja alle 20-vuotiaita 100.
Niiden väliseen ikäluokkaan kommodori kaipaa lisää jäseniä.
·Voimakas juniorityö pitäisi saada siirtymään vanhempiin ikäluokkiin ja
siksi on panostettava myös fasiliteetteihin.
Purjehduskeskus yksin ei Sandströmin mielestä ole kuin mahdollisuus.
·Kaivataan ideoita ja toteuttajia. Ilman niitä meillä on vain yksi rakennus.
VESA SALMINEN
ARKKITEHTUURITOIMISTO RIITTA JA KARI OJALA OY
Kuvatekstit
Allekirjoitus vakuutena. Robert Sandströmin (oik.) lapset Ronja ja Rudolf
tarkastavat havainnekuvasta, ketkä Pursiseuran jäsenet ovat
allekirjoituksellaan lupautuneet talkootöihin rakennustyömaalle.
Rakennusprojektia johtava Timo Nurmi seuraa Rapasaaren tontilla tapahtuvaa
tarkastusta sivusta.
Näkyvä rakennuspaikka. Linnoituksen kärkeen Rapasaareen rakennettavaan
purjehduskeskukseen tulee varsinaisia toimitiloja 200 neliötä ja
varastotiloja 100 neliötä.
Lappeenrannan Pursiseura
¤·Perustettu 1952.
¤·Jäseniä 500.
¤·Rekisteröityjä veneitä noin 100.
¤·Juniorikalustona optimistijollat, lisäksi muun muassa e-jollia, Still 380
ja Still 525.
¤·Puuvenetelakka ja surffikuuri. Kaksi tukikohtaa Saimaalla.
¤·Jaostot: juniori, kilpailu, matkavene, puuvene, surffi, tukikohta ja
viestintä.
Purjehduskeskus
¤·Lappeenrannan kaupungin tontille Rapasaareen Linnoituksen kärkeen.
¤·Rakennusoikeutta 350 kerrosneliömetriä. Huoneistoala 300 m².
¤·Rakennus koostuu kahdesta kokonaisuudesta: veneiden ja muiden varusteiden
säilytystilat 100 m² ja 200 m² toimintatilat, jotka sisältävät
kokoontumistilat, toimiston, vuokrattavaa tilaa sekä saunan sosiaalitiloineen.