RIINA NOKSO-KOIVISTO
Kiiltäväkantisten aikakauslehtien sivuille on kuvattu pääasiassa
kuvankauniita ihmisiä, joiden hampaat ovat täydellisen valkoiset, iho
virheetön ja ilme iloinen tai kenties viettelevä. Aivan eri tavoin ihmistä
lähestyy lappeenrantalainen nuori valokuvaaja Tommi Kähärä, jonka näyttely
avautuu tänään lauantaina Pihatto-galleriassa Lappeenrannassa. ·Kuvieni
eräänlainen karkeus tai mallien vakavat ilmeet eivät ole mikään
itsetarkoitus. En kuitenkaan halua, että ihmisten iho omissa kuvissani
näyttäytyy kuin beigenä muovina. Se maailma, jossa ihmiset kuvataan
sellaisena, on mielestäni vastenmielinen. Tommi Kähärä ei kehota mallejaan
hymyilemään tai ottamaan kasvoilleen jotain tiettyä ilmettä. ·En edes
yritä erikoisemmin tavoitella kuvattavan ihmisen persoonallisuutta.
·Enemmänkin minua kiinnostaa yhdistelmä joka syntyy, kun ihminen on
kuvassa sellaisena kuin hän itse haluaa ja minä taas otan kuvan omista
lähtökohdistani, Tommi Kähärä sanoo.
Uudenlainen tyyli reprokameralla
Kähärän näyttely Reproduktio esittelee 12 nuoren taidevalokuvaajan työtä,
joista suurin osa on tältä vuodelta. Kaikkein uusimmassa sarjassa Kähärä on
käyttänyt uutta kuvaustekniikkaa. ·Hankin Lappeenrannan kaupungin
karttakuvaamosta vanhan reprokameran, jonka purin ja kokosin itse.
Reprokameralla kuvaus poikkeaa hyvin paljon esimerkiksi digikuvaamisesta.
·Saatan järjestellä kuvaustilannetta etukäteen jopa kolme tuntia. Malli
seisoo härveleiden välissä, kemikaalien hajun leijaillessa ympärillä ja
tuhansien wattien valokeilassa. Reprokameran takaa hän ei näe kuvaajaa,
eikä kuvaaja mallia. Pitää vain luottaa siihen, että malli seisoo siellä
aivan paikallaan.
·Sinänsä jo pelkkä kuvaustilanne on aika omalaatuinen, Kähärä sanoo.
Kähärän mielestä hidas ja vaivalloinen reprokameran käyttö on kuitenkin
antoisampaa kuin digikuvaus. ·Uskon, että digikamerat ovat alentaneet
kuvauskynnystä. Kun kuvia voi räiskiä nopeasti vaikka kuinka paljon,
silloin joukkoon ehkä eksyy myös jokunen hyvä kuva. Pysähtyykö kukaan
sitten enää miettimään sitä, minkä takia jokin kuva on hyvä, Kähärä kysyy.
·Tämän takia digikuvaus tuntuu jotenkin kertakäyttöiseltä. Itse lähden
siitä, että ensin on oltava oma idea kuvaksi ja sitten siihen on uskottava.
Ainakaan kun itse suunnittelen jotain kuvaustilannetta pitkään, en halua
ottaa kuvaa digikameralla.
Tommi Kähärä pahoittelee, että keskustelu palaa usein tekniikkaan, mutta
hänellä on siihen selitys. ·Eri tekniikat ovat keinoja oman idean ja
näkemyksen toteuttamiseen.
Työläinen, opiskelija ja taidekuvaaja
Reilu parikymppinen Tommi Kähärä on jo ehtinyt saada uransa aikana
tunnustusta. Viime syksynä Kaakkois-Suomen taidetoimikunta valitsi hänet
vuoden 2003 nuoreksi taiteilijaksi. Perusteissa mainittiin esimerkiksi,
että Kähärä on viime aikojen tuotannoissaan ottanut merkittävän hypyn
urallaan eteenpäin ja että kokeilija on löytänyt oman vahvan tapansa tehdä
kuvia maailmasta. Elantonsa Tommi Kähärä hankkii yhä pääosin muulla kuin
valokuvaamisella. Kolmena päivänä viikossa hän on ammattimainen kaihdinten
asentaja. Kähärä on myös Lappeenrannan teknillisen yliopiston opiskelija,
viime aikoina ei tosin kovin ahkera sellainen. ·Suurimman osan aikaani vie
kuvaaminen. Tänä syksynä osallistun Raumalla järjestettävään
ryhmänäyttelyyn, muuten teen perustyötä, eli kuvaan lisää.
III
Tommi Kähärän näyttely Reproduktio Galleria Pihatossa Lappeenrannassa 7.1.-1.2.
MIKA STRANDÉN
Kuvatekstit
Palkittu. Tommi Kähärä sai syksyllä Kaakkois-Suomen taidetoimikunnan nuori
taiteilija -palkinnon.
Moneen kertaan. Lopputulos syntyy usein monesta eri kuvauskerrasta ja
-tavasta. Alkuperäiset kuvat ovat passikuvia.
Ihminen oikeasti. Tommi Kähärän kuvissa ihmisen ihoa ei ole siloteltu
”kauniimmaksi” kuin se on.