Tommi Kähärän kuvissa ihmisen iho ei ole muovisen sileä eikä täydellinen

Kaakkois-Suomen nuori taiteilija tekee uudenlaisia töitä reprokameralla.

RIINA NOKSO-KOIVISTO

Kiiltäväkantisten aikakauslehtien sivuille on kuvattu pääasiassa

kuvankauniita ihmisiä, joiden hampaat ovat täydellisen valkoiset, iho

virheetön ja ilme iloinen tai kenties viettelevä. Aivan eri tavoin ihmistä

lähestyy lappeenrantalainen nuori valokuvaaja Tommi Kähärä, jonka näyttely

avautuu tänään lauantaina Pihatto-galleriassa Lappeenrannassa. ­·Kuvieni

eräänlainen karkeus tai mallien vakavat ilmeet eivät ole mikään

itsetarkoitus. En kuitenkaan halua, että ihmisten iho omissa kuvissani

näyttäytyy kuin beigenä muovina. Se maailma, jossa ihmiset kuvataan

sellaisena, on mielestäni vastenmielinen. Tommi Kähärä ei kehota mallejaan

hymyilemään tai ottamaan kasvoilleen jotain tiettyä ilmettä. ­·En edes

yritä erikoisemmin tavoitella kuvattavan ihmisen persoonallisuutta.

­·Enemmänkin minua kiinnostaa yhdistelmä joka syntyy, kun ihminen on

kuvassa sellaisena kuin hän itse haluaa ja minä taas otan kuvan omista

lähtökohdistani, Tommi Kähärä sanoo.

Uudenlainen tyyli reprokameralla

Kähärän näyttely Reproduktio esittelee 12 nuoren taidevalokuvaajan työtä,

joista suurin osa on tältä vuodelta. Kaikkein uusimmassa sarjassa Kähärä on

käyttänyt uutta kuvaustekniikkaa. ­·Hankin Lappeenrannan kaupungin

karttakuvaamosta vanhan reprokameran, jonka purin ja kokosin itse.

Reprokameralla kuvaus poikkeaa hyvin paljon esimerkiksi digikuvaamisesta.

­·Saatan järjestellä kuvaustilannetta etukäteen jopa kolme tuntia. Malli

seisoo härveleiden välissä, kemikaalien hajun leijaillessa ympärillä ja

tuhansien wattien valokeilassa. Reprokameran takaa hän ei näe kuvaajaa,

eikä kuvaaja mallia. Pitää vain luottaa siihen, että malli seisoo siellä

aivan paikallaan.

­·Sinänsä jo pelkkä kuvaustilanne on aika omalaatuinen, Kähärä sanoo.

Kähärän mielestä hidas ja vaivalloinen reprokameran käyttö on kuitenkin

antoisampaa kuin digikuvaus. ­·Uskon, että digikamerat ovat alentaneet

kuvauskynnystä. Kun kuvia voi räiskiä nopeasti vaikka kuinka paljon,

silloin joukkoon ehkä eksyy myös jokunen hyvä kuva. Pysähtyykö kukaan

sitten enää miettimään sitä, minkä takia jokin kuva on hyvä, Kähärä kysyy.

­·Tämän takia digikuvaus tuntuu jotenkin kertakäyttöiseltä. Itse lähden

siitä, että ensin on oltava oma idea kuvaksi ja sitten siihen on uskottava.

Ainakaan kun itse suunnittelen jotain kuvaustilannetta pitkään, en halua

ottaa kuvaa digikameralla.

Tommi Kähärä pahoittelee, että keskustelu palaa usein tekniikkaan, mutta

hänellä on siihen selitys. ­·Eri tekniikat ovat keinoja oman idean ja

näkemyksen toteuttamiseen.

Työläinen, opiskelija ja taidekuvaaja

Reilu parikymppinen Tommi Kähärä on jo ehtinyt saada uransa aikana

tunnustusta. Viime syksynä Kaakkois-Suomen taidetoimikunta valitsi hänet

vuoden 2003 nuoreksi taiteilijaksi. Perusteissa mainittiin esimerkiksi,

että Kähärä on viime aikojen tuotannoissaan ottanut merkittävän hypyn

urallaan eteenpäin ja että kokeilija on löytänyt oman vahvan tapansa tehdä

kuvia maailmasta. Elantonsa Tommi Kähärä hankkii yhä pääosin muulla kuin

valokuvaamisella. Kolmena päivänä viikossa hän on ammattimainen kaihdinten

asentaja. Kähärä on myös Lappeenrannan teknillisen yliopiston opiskelija,

viime aikoina ei tosin kovin ahkera sellainen. ­·Suurimman osan aikaani vie

kuvaaminen. Tänä syksynä osallistun Raumalla järjestettävään

ryhmänäyttelyyn, muuten teen perustyötä, eli kuvaan lisää.

III

Tommi Kähärän näyttely Reproduktio Galleria Pihatossa Lappeenrannassa 7.1.­-1.2.

MIKA STRANDÉN

Kuvatekstit

Palkittu. Tommi Kähärä sai syksyllä Kaakkois-Suomen taidetoimikunnan nuori

taiteilija -palkinnon.

Moneen kertaan. Lopputulos syntyy usein monesta eri kuvauskerrasta ja

-tavasta. Alkuperäiset kuvat ovat passikuvia.

Ihminen oikeasti. Tommi Kähärän kuvissa ihmisen ihoa ei ole siloteltu

”kauniimmaksi” kuin se on.

Kirjoittaja:
Riina Nokso-Koivisto