RIINA NOKSO-KOIVISTO
Kun Lappeenrannan laulukilpailujen kuusihenkinen tuomaristo istuu tänään
pöytänsä ääreen hieman ennen kello kuutta, heillä on jo valmiina päässään
ikään kuin henkinen arvostelukaavake. ·Tarkastelemme jokaisen laulajan
kohdalla analyyttisesti tiettyjä asioita. Ensinnäkin arvioimme kilpailijan
äänimateriaalia ja tekniikkaa, sitä miten ääni toimii eri rekistereissä,
tuomariston puheenjohtaja Erkki Korhonen kertoo. ·Sen lisäksi arvioimme
puhtautta ja musikaalisuutta yleisemmin. Tuomaristo kiinnittää huomiota
myös siihen, kuinka hyvin kilpailija osaa lausua eri kieliä. Yksittäisten
asioiden lisäksi tuomaristo kuuntelee kokonaisuutta. ·Tärkeää on laulajan
yleisote. Tuomarit punnitsevat, jääkö kilpailijan suoritus pelkäksi
suoritukseksi vai syntyykö siitä elävä esitys, joka koskettaa kuulijaa
sydämeen. Kyse on esittävästä taiteessa, jossa on olennaista, onko se
kuulijan kannalta koskettavaa ja kiinnostavaa. Korhosen mukaan etenkin
finaalissa kilpailijoiden kannattaa revitellä. ·Finaali on niin
tasaväkinen, että siellä menestyäkseen pitää säväyttää. Laulajan
kannattaisi uskaltaa antaa itsestään irti paras mahdollinen, eikä pelätä
mahdollisia virheitä.
Immuuni yleisön reaktioille
Jos laulaja vetoaa yleisöön, saa aikaan hienon tunnelman ja tulee
palkituksi raikuvin aplodein, voiko samassa salissa istuva tuomaristo olla
muun yleisön mielipiteelle immuuni?
Erkki Korhosen mukaan voi ja sen pitääkin olla. Siitä huolimatta tuomaristo
ei jökötä korokkeellaan ilmeettöminä. ·Mekin olemme yleisöä ja annamme
jokaiselle kilpailijalle aplodit. Kun vaikkapa kaunoluistelun vaikeasta
hypystä saa enemmän pisteitä kuin helposta, toimiiko sama logiikka
laulukilpailuissa? Kannattaako kilpailijan valita mahdollisimman vaikea
ohjelmisto? ·Tärkeintä on ehdottomasti se, miten ohjelman tekee. Laulajan
pitää mieluiten olla ohjelmiston suhteen ikään kuin vähän niskan päällä
niin, että ote on suvereeni. Jos ohjelma on rimaa hipoen melkein liian
rankka, silloin laulaja pystyy harvoin heittäytymään esitykseen ja se jää
lähinnä suoritukseksi. Esimerkiksi laulajan ikä ei ole loppuratkaisun
kannalta oleellinen seikka. Korhonen kieltää ehdottomasti sen, että
laulukilpailujen linjaa oltaisiin muuttamassa niin, että nuoret laulajat
pääsisivät jatkoon parhaiden laulajien sijaan. ·Jos katsoo entisiä
voittajia, moni on paljon nuorempi kuin nykyiset finalistit. Tuollaisissa
epäilyissä ei ole mitään perää. Ei ole synti olla nuori ja hyvä.
Voittajankin pitää lunastaa odotukset
Vaikka joku kilpailijoista olisi pärjännyt aiemmin muissa kilpailuissa tai
tuomaristo olisi nähnyt heidät onnistuneessa roolissa, Erkki Korhosen
mukaan tämäkin unohdetaan. ·Esiintyvän taiteilijan pitää lunastaa
paikkansa joka päivä tai joka esityksessä uudelleen. Voittaminenkaan ei
riitä, vaan laulajan pitää tulevissa tehtävissään lunastaa häneen asetetut
odotukset. Tänään finaalissa kaikki kilpailijat eivät kuitenkaan lähde
aivan samalta viivalta, sillä tuomaristo pitää mielessään myös aikaisemmat
esitykset. ·Päätöksessä huomioidaan koko kilpailun kaari. Kun tuomaristo
finaalin lopuksi vetäytyy arvioimaan lopputulosta, sillä ei ole
käytettävissään selkeää pistetaulukkoa, jonka ykköset voitaisiin julistaa
voittajiksi. ·Joku tuomareista saattaa tehdä itselleen omanlaisensa
pisteytykset, kukin toimii omalla tavallaan. Täytyy sanoa, että käytössä
ovat lopulta kaikki mahdolliset metodit, Korhonen naurahtaa.
PEKKA HÖLKKI
Kuvateksti
Puheenjohtaja. Kansallisoopperan pääjohtaja Erkki Korhonen toimii
tuomariston puheenjohtajana jo toista kertaa.