RIINA NOKSO-KOIVISTO
Ottaen huomioon kuinka murheellinen tarina Orvokki Aution Pesärikko on,
Lappeenrannan kaupunginteatterin ensi-iltayleisö sai lauantai-iltana
naurahdella mukavan usein. Teatterissa vierailevan Sarianne Paasosen ohjaus
tuo onnistuneesti esiin yhden Orvokki Aution tekstin parhaista puolista:
hellän ivan ja lakonisen huvittuneisuuden, jolla kirjailija on jälkikäteen
tarkastellut synnyinseutuaan ja sen ihmisiä. Pesärikon tarina alkaa
Etelä-Pohjanmaalta 50-luvulla. Nuorisokulttuurin tuulahdukset alkavat jo
yltää maaseudullekin, jonka ilmapiiri muuten on vielä tiukan perinteinen ja
sovinnainen. Tässä kulttuurissa on äärimmäisen tärkeää se, miltä oman
elämän ajatellaan näyttävän ulospäin. On noudatettava sellaista
säädyllisyyttä, normaaliutta ja moitteettomuutta, etteivät naapurit vain
saa juorun tai naureskelun aihetta. Moitteettomuuden nimissä Pesärikon
iäkkäät pohjalaisnaiset huolehtivat välillä niin pienistä ja
epäolennaisista asioista, että tavoitellun arvokkuuden sijaan he tekevät
itsestään surkuhupaisia. Toisaalta katsoja saattaa samalla naurahtaa myös
hivenen itselleen; tuollaisiahan me ihmiset olemme. Pohjalla on kuitenkin
surumielinen pohjavire. Kun omaa elämää eletään yhteisön oletettujen
odotusten perusteella, jää huomioimatta se, mikä on parasta ja oikein
itselle ja läheisille. Vaikeista tai hävettävistä asioista vaietaan, mikä
tekee elämästä valheellista ja raskasta.
Jännite syntyy pikku hiljaa
Tarinan dramaattisuus paljastuu sekä romaanissa että
näytelmädramatisoinnissa pikku hiljaa. Näytelmän alussa nuori Armi (Mari
Pöytälaakso) tulee miniäksi isoon Larvan taloon, jota emännöivät sulhasen
äiti Laimi (Marja-Liisa Ketola) ja täti Ilmi (Marjatta Linna).
Hyvämaineisen talon tyttö toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi, mutta
kaikki ei ole selvästikään kunnossa. Nuori, ihastuksen huumassa oleva tyttö
ei kuitenkaan suostu avaamaan silmiään totuudelle, vaan pysyy pohjalaisella
ylpeydellä ratkaisunsa takana, vaikka ehkä aavistaakin jo tehneensä virheen.
Esimerkiksi ensimmäiset merkit Olavin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta
tuodaan näytelmässä esiin taitavasti. Romanttinen souturetki eräjärvellä
muuttuu lähes pelottavaksi, kun sulhanen alkaa kuulustella nuoren vaimon
aiempia mieskokemuksia. Kokonaisuutena draaman kaareen jäi kuitenkin
kaipaamaan vielä hivenen enemmän jännitettä. Mieleen tuli, olisiko tarinan
koho- ja käännekohtia kannattanut vähän enemmän korostaa. Esimerkiksi Armin
muutto Tampereelle kävi niin mutkattomasti, että katsojalle jäi hetkiseksi
hölmistynyt olo. Toisaalta näytelmän pohjalaiseen henkeen sopii hyvin se,
että merkittävätkin asiat ja tapahtumat soljuvat ohi vähäeleisesti ja
näennäisen vähin tunnekuohuin. Niinhän Larvan talon yleisin ohje kuuluu:
hillitte ittes.
Murretta ilo kuunnella
Orvokki Aution Pesärikkoon tuo oman tunnelmansa pohjalainen murre, jota
Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijät puhuvat niin hyvin, ettei se
särähdä kertaakaan edes pohjalaiseen korvaan. Mari Pöytälaakso tekee Armina
toiveroolinsa, eikä hän petä odotuksia. Sinnikäs ja terävä Armi kasvaa
näytelmän aikana nuoresta tyttösestä naiseksi, jonka vahvuus korostuu sitä
mukaa, mitä heikommaksi äidistään riippuvainen mies osoittautuu. Seppo
Kaisanlahden suoritus Olavina paranee sitä mukaa, mitä edemmäs tarina
etenee. Kun Olavi on sairaimmillaan harhakuvien ja ahdistuksen vallassa,
Kaisanlahti onnistuu tekemään koko olemuksestaan vanhentuneen, heikon ja
haavoittuvaisen. Erityisen miellyttävä oli seurata Marja-Liisa Ketolan ja
Marjatta Linnan roolisuorituksia. Ketolan Laimi on välillä raivostuttava ja
vastenmielinen, mutta kaikessa jääräpäisyydessään hauska. Marjatta Linnalla
oli Ilminä sopivasti pientä pilkettä ja pirullisuutta silmäkulmassa. Voi
vain arvailla, kuinka paljon samanlaisia nahistelevia iäkkäitä sisaruksia
Suomen maaseudulta edelleenkin löytyy. Tarja Jaatisen lavastus toimii,
vaikka näyttämöltä välittyvä tunnelma ei olekaan erityisen pohjalainen.
Musiikilla olisi voinut olla tunnelman luonnissa suurempikin rooli. Nyt
pätkät vanhoista hiteistä muistuttivat siitä, että vaikka ilmapiiri Larvan
talossa säilyi muuttumattomana vuosikymmenestä toiseen, maailma ympärillä
muuttui.
ARI NAKARI
Kuvateksti
Alkuihastusta. Seppo Kaisanlahden Olavi tekee Armiin (Mari Pöytälaakso)
vaikutuksen. Miehen sairaalloinen mustasukkaisuus käy ilmi vasta myöhemmin.
TEATTERI
¤·Orvokki Aution Pesärikko Lappeenrannan kaupunginteatterissa 7.2.
¤·Ohjaus Sarianne Paasonen.
¤·Skenografia Tarja Jaatinen.
¤·Rooleissa: Mari Pöytälaakso, Seppo Kaisanlahti, Marja-Liisa Ketola,
Marjatta Linna, Reijo Kanerva, Aino Kerola, Heikki Railevirta, Janna
Engström ja Jarmo Vesterinen.