Sielu maitohapoilla

Juoksuaika on sekä ajankohtainen että ajaton.

PETTERI VÄRTÖ

Terapiahakuisuus on naurulla parantamisen kohteena Teatterikorkeakoulun

dramaturgian professorin Harri Virtasen aikalaisnäytelmässä Juoksuaika,

johon Lappeenrannan ylioppilasteatteri Actl on rohkeasti tarttunut.

Vuonna 1996 kantaesitetty teksti on järkyttävän voimallista. Näytelmä

paljastaa kuuden nykyihmisen tunnepiinan kautta ihmisen ikuisen ja

tarkoituksettoman suu vaahdossa -ravaamisen jonkun toisen asettaman

totuuden perässä. Siten sen käyttämä ravihevos-metafora on hupaisuutensa

ohella myös osuva.

Juoksuaika rönsyää ajankohtaisia ja ajattomia teemoja, jotka väistämättä

limittyvät toisiinsa. Listalla on muun muassa ihmissuhteiden pitäminen

pelkkänä seksinä, jatkuva kiire sekä terapoimisesta seuraava oman minän

ymmärtäminen, josta sikiää paradoksaalisesti sekä halu että kyvyttömyys

empatiaan.

Teemat ajatetaan ryhmäajossa, johon osallistuu kolme pariskuntaa.

Lähtöautona toimii hierova terapeutti, joka piiskaa pariskuntia uskomaan

omaan juoksukykyyn·­·ja kiellettyihin laukkoihin.

Ylioppilasteatteria voi vain onnitella näytelmän valinnasta. On hienoa,

että edes harrastelijat tuovat lappeenrantalaisten teatterissakävijöiden

nähtäville nykynäytelmiä, jos ja kun kaupungin ammattilaisten käsi käy

pääsääntöisesti klassikko-, maalaishupailu- tai muilla

eläkeläisviihdehyllyillä.

Tekstivalinnan ohella Ylioppilasteatterin Juoksuaikaa voi onnitella myös

onnistuneesta roolijaosta. Ohjaaja Anna Turunen tuntee näyttelijänsä, sillä

heistä tulee hahmonsa näköiset ja oloiset näytelmän edetessä. Roolitusta on

vaikea kuvitella toiseksi.

Näyttelijätyö on harrastelijamaisuudessaan tasapainoista. Kukin näyttelijä

tekee roolinsa omien rajoitustensa puitteissa, mutta innoittuneesti, joten

en nosta ketään erikseen esiin.

Harrastelijamaisuus, joka näkyy tiettynä epävarmuutena tekstinhallinnassa

ja jonkinlaisena esittämisen kireytenä, sopii näytelmän

elämänhallinta-teemaan kuin petsi pintapapalle.

Näytelmän ylöspano on yksinkertaisena toimivaa ja saa roimasti lisäpisteitä

ruuan käytöstä. Hajuaistin mukaanotto täydellistää aina teatterielämystä.

Mietittyä on myös musiikkitausta. Samuli Putron melankolia maalaa

tunnetusti nykyihmisen turtaa sielunmaisemaa.

III

Juoksuaika Lappeenrannan ylioppilastalon auditoriossa vielä torstaina 26.

ja sunnuntaina 29. helmikuuta. Näytöslipulla saa vapaapääsyn Lappeen raveihin.

YLIOPPILASTEATTERI

Kuvateksti

Tunteet niin kuin ne tulevat. Tiia-Lotta Pekkanen ja Markku Multaharju

tuntevat minuuttaan eritellen ja toisia paritellen Lappeenrannan

ylioppilasteatterin aikalaisnäytelmässä Juoksuaika.

TEATTERI

¤ Lappeenrannan ylioppilasteatteri Actl

¤ Harri Virtanen: Juoksuaika

¤ Ohjaus: Anna Turunen

¤ Lavastus: Anu Kärkkäinen & Sari Aaltonen

¤ Pääosissa: Johannes Teppo, Maikki Sirkiä, Markku Multaharju, Lauri

Jorasmaa, Liisa Torikka, Tiia-Lotta Pekkanen, Aleksi Wiberg

Kirjoittaja:
Petteri Värtö