LEENA SALLINEN
Etelä-Karjalakin pääsee mukaan viime aikojen kirjalliseen murrebuumiin.
WSOY julkaisee maaliskuussa pienen eteläkarjalaisen murteen sanakirjan
nimeltä Silviisii. Sen tekijä on filosofian maisteri Kaisu Lahikainen
Lappeenrannasta.
Lahikainen kertoo, että Silviisii on jatkoa WSOY:n aiemmin julkaisemille
murresanakirjoille, joita on kymmenen. Niiden joukossa Omua tsomua,
Aunuksenkarjalan murteen sanakirja.
·Olin töissä Karjalan liitossa kun se ilmestyi ja rupesin kyselemään, että
kuka tekisi sanakirjan Etelä-Karjalan murteesta. Niinhän siinä kävi, että
se tuli itselleni tehtäväksi.
Lahikainen valitsi sanakirjaan monen eteläkarjalaisen suuhun sopivan
murteen. Pohjana on Lappeenrannan, Imatran ja Joutsenon seudun sekä
rajantakaisten lähialueiden murre, mutta tietylle paikkakunnalle kirjan
sanoja ei Lahikaisen mukaan voi paikantaa.
·Tavoitteena oli yleisluontoisuus ja helppo ymmärrettävyys, hän kertoo.
Sanakirjassa on myös ajallista liikkuvuutta.
·Koitin valita sellaisia sanoja, jotka ovat nykykäytössä. Paikoitellen on
vanhakantaisia muotoja.
Sanojen lisäksi sanakirjassa on myös sanontoja ja sananparsia.
120-sivuiseen kirjaan on mahdutettu jopa pieni keskusteluopas.
·Poimin sellaisia ilmaisuja, jotka kuulostivat hauskoilta, ja joilla voisi
omaakin puhetta ryydittää, Lahikainen summaa valintojensa perusteita.
Messä vai metsä,
miuta vai minnuu?
Käytännössä valintoja on pitänyt punnita Lahikaisen mukaan ihan kirjaimen
tarkkuudella.
·Sellaisen olennaisen asian kuin ts-yhtymän sanan sisällä jätin
kirjakielen ja paikoin Kannaksella käytettyyn muotoon ts, eli en sano mettä
enkä messä vaan metsä.
Lahikainen varautuu siihen, että tästä valinnasta voi tulla moitteita.
Niitä voi tulla yhtä lailla esimerkiksi minua-sanan miuta-muodon puutteesta.
·Miuta-muotoa ei ole mainittu kun se on niin lappeenrantalainen. Kirjassa
muoto on minnuu, koska se on tämän seudun puheessa yleinen.
Lahikaisen mukaan murre-sanojen kirjoittamisessa on vaikeana valintana
paitsi sanavalinta sinänsä, myös se, miten tiukasti noudattaa puhekieltä.
·Liian puheenmukaista kieltä on vaikea kirjoittaa ja lukea, Lahikainen pohtii.
Mielikuvia ja
ahaa-elämyksiä
Hän toivoo, että muualla asuvat saisivat sanakirjan avulla mielikuvan,
miten täälläpäin Suomea puhutaan. Murteen puhujille itselleen sanakirja voi
Lahikaisen mukaan antaa ahaa-elämyksiä.
Niitä hän sai itsekin penkoessaan lähdeteoksia, vaikka on melkoinen
Etelä-Karjalassa puhuttujen kaakkoismurteiden tuntija.
Kaisu Lahikainen on free lance toimittaja, opettaja ja suomentaja.
Aikaisemmin hän on kääntänyt Etelä-Karjalan murteelle
Asterix-sarjakuvakirjan nimellä Kallija tyttölöi.
·Myös kahdessa Etelä-Viron murteesta tehdyssä näytelmäkäännöksessä olen
käyttänyt tätä kaakkoismurretta.
Kaisu Lahikainen sai viime vuonna kirjallisuuden Karjala-palkinnon
ansioistaan karjalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemisessä.
MIKA STRANDÉN
Kuvateksti
Murre käyttöön. Kaisu Lahikainen kokosi Etelä-Karjalan murteesta pienen
sanakirjan, jossa opastetaan vähän murreilmaisujen käyttöäkin.