RIINA NOKSO-KOIVISTO
Lappeenrannan kaupunginorkesteri on tehnyt rekrytoinnin, jota monessa
muussa kaupungissa saatetaan hieman kadehtia. Nimekkään Tapiola
Sinfoniettan konserttimestari Tero Latvala siirtyy tämän kevään jälkeen
konserttimestarin paikalle Lappeenrannan kaupunginorkesteriin. Jo
nyt Latvaloiden perhe, lappeenrantalaissyntyinen viulistivaimo Tiina
Ylinen-Latvala, kaksi lasta, koira ja kaksi hevosta, ovat muuttaneet
asumaan Taipalsaarelle, jonne rakentuu myöhemmin uusi koti. Perhesyyt
olivat yksi muuton monista motiiveista. Tapiola Sinfoniettassa Tero Latvala
ehti työskennellä lähes 15 vuotta. Vaikka edessä oleva muutos on suuri,
viulisti ei kuulosta erityisen haikealta. ·Kun on työskennellyt saman
orkesterin johtavassa virassa näin pitkään, tunnen, että olen antanut sille
niin henkisesti kuin fyysisesti kaiken, mitä minulla on annettavaa. Hyvältä
tuntuu, etten jätä uppoavaa laivaa, vaan valmiin orkesterin. ·Tunnekuohua
saattaa helpottaa se, että tässä vaiheessa jään ensin vain vuoden
virkavapaalle siltä varalta, ettemme jostain syystä jäisikään
Etelä-Karjalaan. Toive on, että pesti Lappeenrannassa kestää pidempään,
sillä kulttuurityötä on paras tehdä pitkäjänteisesti. Vaikka joku
pääkaupunginseudun kollegoista saattaa kohotella kulmiaan korkeatasoisen
ammattilaisen ratkaisulle, Tero Latvalan mukaan ihmiset saavat aivan
vapaasti ihmetellä. ·En ajattele olevani mikään tiennäyttäjä, mutta tunnen
silti pientä mielihyvää siitä, jos voin omilla ratkaisuillani muistuttaa,
että kulttuuria löytyy kehäkolmosen ulkopuoleltakin.
Yhden suuren luopumisen Latvala joutuu tekemään. Parin vuoden ajan hänellä
on ollut käytössään Nicolo Gaglianon vuonna 1751 rakennettu arvoviulu,
jonka Tapiola-ryhmä hankki omistukseensa. ·Se oli hieno teko ja olen
iloinen siitä, että nyt joku muu pääsee sitä soittamaan. Viulua kuullaan
Latvalan hyppysissä vielä LemiLappeenranta-juhlilla tulevana kesänä.
Hyvän pomon
ominaisuudet
Lappeenrannan kaupunginorkesterin kannalta Latvalan saaminen mukaan on
mielenkiintoista, sillä konserttimestarilla voi olla orkesterin
kehittämisessä suuri rooli. ·Konserttimestarin merkitys orkesterille
riippuu siitä, millaisen roolin hän haluaa ja pystyy orkesterissa ottamaan,
pitkänhuiskea ja karismaattinen viulisti kertoo.
·Mielestäni hyvän konserttimestarin ei tarvitse yrittää pönkittää omaa
auktoriteettiaan, vaan se syntyy luonnostaan. Ensinnäkin konserttimestarin
oman instrumentaalisen tason on oltava sitä luokkaa, että hän on uskottava.
Samoin pitää aistia koko ajan, mitä ympäristössä tapahtuu. Latvalan mukaan
hyvä konserttimestari tarvitsee myös kourallisen ihmistuntemusta ja
sosiaalisia taitoja niin, että hän pystyy rohkaisemaan kollegoja ja
vaikuttamaan siihen, että soittajisto saa luotua parhaan mahdollisen
tuloksen. ·Olipa orkesteri sitten pienempi tai isompi, sen psykologia
toimii samalla tavoin. Monella tavoin hyvällä konserttimestarilla on siis
samoja piirteitä kuin hyvällä pomolla lähes alalla kuin alalla. ·Jos
alaiset voivat huonosti, pitää katsoa peiliin.
Positiivisia
odotuksia
Lappeenrannan kaupunginorkesteri on Tero Latvalalle ennestään tuttu, sillä
hän on vieraillut aikaisemmin orkesterin kapellimestari-viulistina.
·Lisäksi Jan Söderblom on vanha hyvä tuttuni. Työn kannalta on fantastinen
lähtökohta, jos kapellimestarin ja konserttimestarin välinen yhteistyö
toimii. Tällainen suhde minulla oli Tapiola Sinfoniettassa Jean-Jacques
Kantorowin kanssa ja näin tulee varmasti olemaan myös Lappeenrannassa.
Orkesterin tulevaisuudesta Tero Latvala puhuu optimistisesti.
·Lappeenrannan kaupunginorkesteri elää nyt selvästi nousukautta,
esimerkiksi vakanssipolitiikka on ollut paranemaan päin ja mukaan on saatu
hyviä puhaltajia. ·Lappeenrannassa on jo laulukilpailut, mutta olisi
hienoa lyödä samalla tavoin läpi myös instrumentaalisella puolella.
Sinfonia Lahden tuhkimotarina on hyvä esimerkki. Lappeenranta ei ole
ollenkaan kaukana siitä, mistä Lahdessa lähdettiin liikkeelle, joten mikä
vain voisi olla mahdollista täälläkin. ·On haaste saada kulttuurikenttä
ottamaan tällainen haaste vakavasti. Itse en kuitenkaan usko
aggressiiviseen vaikuttamiseen, vaan asiat etenevät hiljalleen.
RIINA NOKSO-KOIVISTO
Kuvateksti
Arvoviulu. Tero Latvalalla on käytössään Nicolo Gaglianon vuonna 1751
rakentama viulu, jonka omistaa Tapiola-yhtymä. Sen ääntä kuullaan vielä
Lemi-Lappeenranta-musiikkijuhlilla, sitten Latvala luovuttaa viulun takaisin.