RIINA NOKSO-KOIVISTO
Ne jotka kaipaavat viiniä maitokauppoihin, voisivat hyvällä syyllä
haikailla menneiden aikojen perään. Reilu sata vuotta sitten
Lappeenrannassa saattoi astella lähes kauppaan kuin kauppaan ja tehdä
muiden ostosten ohella myös viinihankinnat. Lisäksi kaupungista löytyi alan
erikoisliikkeitä, kuten Roihan ulkomaisten viinien kauppa. Christian
Haikalan kaupassa myytiin mustikoista ja muista marjoista tehtyä viiniä.
Muun muassa nämä tiedot löytyvät vastajulkaistusta Lappeenrannan
kauppiastaloja ja kauppiaita käsittelevästä teoksesta, jonka ilmestymistä
juhlistettiin Christian Haikalan hengessä mustikkajuomalla perjantaina
Etelä-Karjalan museossa, jossa on parhaillaan esillä kirjaan pohjautuva
näyttely.
Wähittäis- ja paljoittaiskauppaa tarpeellisilla teoksilla -kirjan ovat
kirjoittaneet FK Arja Roivainen ja FK Mervi Kansonen.
·Muunkin kuin viinien osalta Lappeenrannan kaupoissa oli tuolloin hyvin
laaja ja kansainvälinen tuotevalikoima, Mervi Kansonen kertoo.
·Todennäköisesti varuskunta ja matkailu toivat Lappeenrantaan sellaista
väkeä, joilla oli jokapäiväisten ostosten lisäksi tarvetta myös
kaikenlaisille ylellisyystuotteille. Tarjontaa löytyi, sillä Lappeenranta
oli kaikkea muuta kuin tuppukylä.
Jo tuolloin laadukkaat suomalaiset tuotteet joutuivat kilpailemaan halvan
ulkomaisen tavaran kanssa, sillä kauppa Pietariin päin oli vilkasta.
Suomalaisuusaate synnytti ikään kuin nykyisten suosi
suomalaista -kampanjoiden esi-isän.
·Suomalaisuushenkiset yrittivät painostaa kauppiaita myymään kotimaisia
tuotteita, Kansonen sanoo. ·Sitä vaikeutti se, että Pietarista sai
ostettua halvemmalla, tosin tavara oli aika usein rihkamaa. Kotimaisuutta
kuitenkin arvostettiin, sillä tuotteita alettiin mainostaa niiden
kotimaisuudella.
Teos jakautuu kahteen osaan
Mervi Kansosen ja Arja Roivaisen tutkimuksen kohteena on ollut kymmenen
tonttia Lappeenrannan toisessa kaupunginosassa, jonne kauppatoimi oli
pääosin keskittynyt tutkittavana ajankohtana 1800-luvun alusta toiseen
maailmansotaan. Arja Roivainen selvittää tutkimuksessa kauppiastonttien
rakennushistoriaa sekä arkkitehtuuria. ·Tutkimusajalta löytyi hyvinkin
kriittistä kirjoittelua siitä, miten rumia rakennuksia Lappeenrannassa
aikalaisten mielestä oli, Roivainen sanoo. Siltä osin mikään ei siis ole
muuttunut.
Mervi Kansonen esittelee artikkeleissaan kauppatalojen toimintatapoja,
myyntiartikkeleita ja sisustuksia. Kaupoissa myytyjen tuotteiden kautta
luodaan ajankuvaa ja kerrotaan, mistä kaupasta saattoi 1800-luvun lopulla
ostaa esimerkiksi nalifka-punssia, mönjää tai kuparöökiä.
Artikkeleissa tutustutaan myös yksittäisten kauppiaiden kokemusten kautta
erilaisiin alalla vallinneisiin ilmiöihin ja seurataan
päiväkirjamerkintöjen avulla esimerkiksi kauppa-apulaisen elämää. Museon
arkistosta amanuenssi Elina Vuori on etsinyt kirjaan runsaasti
kuvamateriaalia karttoineen, mikä helpottaa lukijaa paikallistamaan
kaupunkikuvasta osin hävinneitä taloja.
ETELÄ-KARJALAN MUSEO
Kuvatekstit
Tupakkakauppa. Lounaksen talossa sijainneen Martta Sairasen tupakkakaupan
tuotevalikoima monipuolistui sodan myötä. Kuva Kaupan näyteikkunasta
1950-luvulta.
Kauppakatua kohti Linnoitusta. Empirerakennuksen puotiin johtava katuovi
avattiin vuonna 1888. Kuvan ottamisen aikoihin huoneistossa toimi Ida
Carlingin kirjakauppa. Kadun toisella puolella Zotikovin ja Tasihinin
kauppiastalot.