Autolla aina Hangosta Petsamoon, Äänislinnaan, Syvärille ja takaisin

Sotamies Emil Ketovaara sai vapaudenmitalinsa ansioistaan sota-ajan autonkuljettajana.

ANTTI MUNNUKKA

Tumman puvun rinnuksessa valmiina neljä kunniamerkkiä, talvisodan,

jatkosodan ja oman divisioonan muistomitalit, sekä se tärkein,

vapaudenristin 2. luokan vapaudenmitali.

­·Tämän antovat ansioista, niin siinä luki, sanoo sotamies Emil Ketovaara.

Takki kunniamerkkeineen on valmiina, jos vaikka tulisi lähdetyksi

viettämään kansallista veteraanipäivää ensi tiistaina.

­·On tääl Ylämaal ainakii seppeleenlasku sankarihauval. Luumäel olis juhla

jo sunnuntaina, miettii Ketovaara.

Ennen veteraanipäivää ohjelmassa oli ainakin yhdet tanssit. Emil Ketovaara

käy tansseissa viikottain. Naapurissa Ylämaan seuratalolla oli tiistaina

eläkeläisten tanssit.

­·Polkkaa en oo millokaa tanssint, mutta jenkka kyl vielä männöö.

Emil Ketovaara vietti tällä viikolla 85-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän on pari

vuotta vanhempi kuin vielä elossa olevat sotaveteraanit keskimäärin, mutta

epäilemättä siitä vireämmästä päästä. ­·Ajokortin uusivat viijeks vuodeks.

Valkealla Hondalla sopii päräyttää tansseihin kauemmaksikin, vaikkapa Tirilään.

Maankuulu

pytyntekijä

Aikaa on. Se Emil Ketovaaraa harmittaa, että kädet vähän jo vapisevat. Ei

oikein kykene tekemään pyttyjä.

­·Taltal uurtamine on käynt vaikiaks. Emil on tehnyt eläessään sekä

työkseen että harrastuksekseen tuhansia puisia pyttyjä, isoista saaveista

ja kaljatynnyreistä pieniin koristepyttyihin asti. Yksiön ikkunan alla

niitä on vielä näytteeksi, viimeisen päälle tyylikkäitä.

Ensimmäiset pyttynsä Emil teki poikasena, vei veljensä kanssa Lappeenrannan

alatorille saadakseen ostetuksi polkupyörään valot. Torikauppias osti

kerralla kaikki pytyt. Kuopion, Haminan torit tulivat tutuiksi.

­·Isä jo näitä tek ja veli.

Kaksi veljeä

kuoli sodassa

Kaksi Emil Ketovaaran veljeä kuoli sodassa. Vanhempi jäi 13.2.1940

talvisodassa Muolaan kirkolle, jalat poikkinaisina.

­·Hää ol pyytänt, jot omat hänet ois ampuneet.

Toinen veli meni jatkosodassa, jäi Ilomantsiin 4.4.1944.

Päivämäärät tulevat täsmällisesti. Emil Ketovaaran muisti ei petä.

Siskoja hänellä oli kaksi. Toinen, Siviä, loikkasi Neuvostoliittoon 1932,

samoin kuin Emilin Amerikasta Suomeen palannut setä.

­·Paljoha niitä silloin lähti suomalaisii, 15·000. Pula-aika ol, parempaa

läksiit etsimää.

Setä ja siskon ensimmäinen mies kuolivat Stalinin vainoissa. Sisko meni

Petroskoissa toisen kerran naimisiin. Sukulaisia on Venäjällä yhä, yksi

Siviän tyttäristä on isossa virassa Petroskoissa, toinen pitää baaria Salmissa.

Ajokortista

oli iso hyöty

Ajokortti on Emil Ketovaaralle tärkeä asia. Hän ajoi ensimmäisen

ajokorttinsa vuonna 1938.

­·Kulkulaitosten ja yleisen töiden ministeriölt sain luvan ammattimaisen

liikenteen harjoittamiseen.

Nuori maalaistalon poika Ylämaan Kieron kylästä, silloin vielä

sukunimeltään Kiero, ajoi kaksi kesää taksia. Viipurissa asti kävi.

Sitten tuli talvisota ja Emil Kieron elämä muuttui viideksi vuodeksi.

Talvisodan päättymispäivänä 13.3.1940 rivistä ulos käskettiin ne, joilla

oli ajokortti.

­·Meitä ol viis poikaa. Ja mie olin ainut, jolla ol ammattimaine ajokortti.

Melkein siltä seisomalta Emil vietiin Hankoon, tyhjentämään kuorma-autoille

Neuvostoliitolle rauhanteossa vuokrattua niemimaata.

­·Meil ol ruotsalaiset autot, niil ajettii Hanko nii puhtaaks ko kerettii.

Hangosta matka johti itärajalle, evakuoimaan ruskealalaisia. Sitten

kuljetettiin ruotsalaisia talopaketteja, Sotkamoon, Kuhmoon.

Paperi- ja

vehnärallia

Kohta oltiinkin jo lähellä joulua 1940. Autokomppania sai käyttöönsä 47

Fordia. Edessä oli taas uusia kuljetustöitä.

­·Herrat miusta kiistel. Yks vänrikki Halinen sano miule, et sie lähet mukkaa.

Matka johti Rovaniemelle.

­ Ja sit alko rahti.

Emil Kiero ajoi talven 1941 Rovaviemeltä paperirullia Liinahamarin satamaan

Petsamoon ja toi tullessaan enimmäkseen vehnää Suomen elintarvikepulassa

kituvalle kansalle.

­·Mie ajoin 27 reissuu. Matkaa ol yhtee suuntaan 531 kilometrii.

Aikaan yhteen reissuun meni kaksi vuorokautta, yötä päivää jos ajoi.

Nopeimmillaan Emil muistaa ajaneensa matkan 43 tuntiin. Joka matkasta

maksettiin sotamieskuljettajille ylimääräistä.

Liinahamarin satamassa oli joskus jännittävät paikat.

­·Ryssät siel omalt puoleltaa seurasivat, jot mitä myös lastattii.

Yhden kahvikuormankin hän pääsi tuomaan. Poliisi ajoi edellä ja perässä,

kahvia olisi saatettu varastaa.

­·Mie kaksi killoo kahvia kerran salakuljetin. Laanilassa oli tulli ja

siinä tarkastettiin, mutta läpi meni.

Äänislinnaan

ja Syvärille

Tuli vappu 1941 ja kelirikko, Emil Kieron Petsamon-matkat loppuivat.

­·Yks ilta tul kapteeni ja piti puhuttelun.

Sen puhuttelun myötä tuli siirto Kontiolahdelle ja kalpadivisioonaan 68.

autokomppaniaan. ­·Juhannuksen jälkeen alko sota, oisko se ollut 26.6.

Ensin oltii Ruskealas kolme viikkoo, kranaattia ajettiin rajalle.

Kun Ruskealasta päästiin, jatkui matka Petroskoihin ja aikanaan aina

Syvärille asti. Sotamies Kiero kulki suurin piirtein samaa reittiä kuin

Tuntemattoman sotilaan jermut.

­ Alussa ajoin Fordilla ja kun ne meni loppuun, Sitikalla. Saatiin

37 Sitikkaa. Puukaasulla, pilkkeellä ajettiin vuoden päivät.

Kaksi veljeä sota vei, Emil selvisi vammoitta. Hän arvelee, että

ammattimainen ajokortti auttoi asiaa. Oli rykmentin kirjasta laskenut, että

870 poikaa oli kaatunut, automiehistäkin 15. Läheltä kyllä piti

Emililläkin. Kerran Syvärillä piti lähteä Fordilla hakemaan

sotasaalisbensiiniä, mutta auto meni rikki. Toinen poika lähti omallaan ja

joutui väijytykseen.

Perääntymisvaiheessa Vieljärvellä maataistelukoneet ujelsivat aivan päältä.

­·Vaik kuollees kulmas oltiin, kaverii osu selkää.

Loimolassa oli kyydissä panssarinyrkkejä, kun auto joutui aivan etulinjassa

kranaattikeskitykseen. Ei osunut.

Aivan liian

hyväkuntoinen

Emil Ketovaara on asunut nyt viisi vuotta yksin, kun vaimo kuoli. Oli vähän

aikaa palvelukodissakin, mutta sieltä muutti pois.

­·Sanovat, että sie oot liijan hyväkuntonen, autol ajat ja tanssilois käyt.

Matkailu on jäänyt vähemmälle. Aikoinaan Emil Ketovaara kävi Floridat,

Kiinat, Moskovan ravikilpailut.

Omia lapsia ei ole, kun meni naimisiin vasta vanhemmalla isällä. Kotitila

on toisen siskon perillisillä.

Emil käy joka ilta kävelyllä, ei nitroja tarvitse. Sotakirjoja lukee,

valokuvakansiotaan katselee. Siellä on ainutlaatuisia kuvia myös sodan

ajalta. Komppaniassa oli kaveri, jolla oli kamera.

­·Täyven elämän oon elänt, sanoo Emil Ketovaara.

ANTTI MUNNUKKA

EMIL KETOVAARAN ALBUMI

Kuvatekstit

Pyttyjä. Emilin taitavissa käsissä on syntynyt tuhansittain tällaisia pyttyjä.

Äänisen silta. Tämä silta jäi Emil Ketovaaran mieleen; hän ajoi sitä parin

vuoden ajan Syväriltä Petroskoihin ja takaisin.

Kirjoittaja:
Antti Munnukka